Asuessani Los Angelesissa lainasin silloin tällöin rahaa kavereilleni, kun heillä oli tiukka paikka. Yleensä sain etenkin pienemmät vipit takaisin ennemmin tai myöhemmin. Mutta muutama isompi velka on jäänyt saamatta. Välillä nämä saatavat unohtuvat jopa vuosiksi, mutta aina palaavat takaisin mieleen.
Joten nyt kirjoitan asiasta oikeilla nimillä, jotta ehkä tämä mielen purkaminen paperille häivyttää ne mielen lokeroista? Joskus blogin kirjoittaminen on kuin puhuisi psykologille, se puhdistaa mieltä.
Kimmo Jokela, kotoisin Rovaniemeltä, asui 1980-luvulla LA:ssa muutaman vuoden ja palasi takaisin suomeen asettuen Ouluun, jossa toimi pitkään ravintolan portsarina. En tiedä, mitä hän nykyään tekee. Palatessaan kotimaahan hän halusi viedä pari vanhaa autoa mennessään. Tähän aikaan vanhoilla jenkki- ja muilla autoilla teki Suomessa mukavan tilin. Kimmolta loppui raha, joten hän pyysi minua mukaan yhteen autoon. Ostimme yhdessä pienen kaksipaikkaisen avokatto-Mersun. Tarkoitus oli, että jakaisimme tuoton autosta, mutta kuten varmaan jo arvaatkin, minä en näitä tuloja ikinä saanut. Enkä saanut takaisin edes niitä reilua 5000 dollaria, jotka autoon sijoitin.
En tiedä, missä Kimmo nykyään luuraa, kun en ole viimeiseen 10 vuoteen edes yrittänyt saada häntä kiinni. Kimmo on vältellyt minun ja muidenkin LA:n aikojen tuttujen yhteydenottoja, ja tässä lepää myös rangaistus. Kimmon kohdalla velkojen maksamatta jättäminen merkitsee sitä, että hän ei ole pystynyt vapaasti pitämään yhteyttä vanhoihin kavereihin.
Valokuvaaja Seppo Hagfors, kotoisin Helsingistä jonne hän myös palasi LA.sta, lainasi muutaman satasen, jotka jätti pystyyn. Nykyään hän toimii Helsingissä valokuvaajana ja muutaman satasen maksaminen tuskin olisi mikään ongelma, mutta jostain syystä rahoja ei vain ole kuulunut. Törmäsimme kerran eräissä häissä, mutta en viitsinyt pilata häätunnelmaa lainoista puhumalla. Huomasin kyllä, että Seppo oli hieman vaivautunut. Ajattelin, että tämä kohtaaminen herättäisi Sepon maksamaan velan, mutta olin väärässä.
Sitten on eräs nainen, jonka nimen olen jo unohtanut. Hän oli LA:ssa ensin lapsenvahtina eräässä perheessä ja kertoi sen jälkeen olleensa laulaja Whitney Houstonin henkilökohtainen assistentti tai apulainen. 1990-luvun lopulla hän kuulemma oli Laura Voutilaisen manageri.
Hänelle lainasin vajaat 3000 dollaria ja tein sen virheen, että kun hän tarjosi vanhan Volvon papereita takuuksi, en ottanut niitä. Volvo tuskin oli edes tämän kolmen tonnin arvoinen, mutta olisi siitä jotain saanut. Muistan hyvin, kun hän tarjosi auton papereita, etten halunnut olla töykeä. Ottamalla takuupaperit vastaan olisin tavallaan osoittanut, että en luota häneen. Hölmö minä! Kun tulin Suomeen 2002, soitin hänelle, ja hän oli erittäin pahoillaan ja lupasi hoitaa velan pois saman tien – mutta penniäkään ei ole kuulunut.
Kuten blogin otsikko sanoo, rahan lainaaminen tuntemattomille ja etenkään kavereille ei ole suositeltavaa, koska ennemmin tai myöhemmin näitä velkoja jää saamattaan ja samalla myös kaverisuhde tuhoutuu. Jos lainaat, tee paperi ja ota jotain takuuksi joka kerta, näin säästyt paljolta harmilta ja saat rahasi takaisin helpommin. Ja vaikka saat rahat takaisin, niin aina kun velanmaksu menee yli luvatun ajan, se tulehduttaa suhteen, koska joutuu huomauttelemaan velasta, jolloin velallinen alkaa vältellä sinua. Ja usein velan maksajat maksavat velat takaisin pitkin hampain, mikä ei taatusti paranna kaverisuhdetta.
Jos sinulta pummataan koko ajan rahaa lainaksi, tee periaatepäätös lopettaa se. Näin saatat välttyä rahan ja kavereiden menettämiseltä. Järkiin tultuani ja lopetettuani vippaamisen olen sanonut monta kertaa lainaa kysyville, että olen polttanut sormeni tarpeeksi monta kertaa ja tehnyt vakaan periaatepäätöksen, etten enää lainaa kenellekään rahaa, edes tutuille. Tietenkin muutaman kympin tai satasen lainat ovat ok, tarkoitan lähinnä isompia summia.
Ne jotka jättävät velkoja pystyyn luulevat, että ovat saaneet ilmaista rahaa, mutta nämä asiat kalvavat mieltä molemmilla puolilla. Minä kylläkin olen paljon mieluimmin saajan kuin maksajan puolella, vaikka en koskaan rahoja takaisin saisi.
PS. Melkein unohtui, että vielä on yksi 6900 dollarin laina parinkymmenen vuoden takaa, jonka uskon saavani takaisin korkojen kera jonain päivänä, tai näin ainakin tämä henkilö vannoi tekevänsä.
PSS Onko sinusta ok julkaista velallisten nimet? Itse olin ensin sitä vastaan, mutta päätin julkaista ne.
