On se hyvä, että ainakin yksi terveysalan ammattilainen uskaltaa kyseenalaistaa nykyisen terveydenhoidon.
Keskipohjanmaa 19.10.2009
„Ennaltaehkäisemmekö“ potilaat vaivaisiksi? Entä kuinka hoidamme diabetesta?
Lääkettä vai kunnon ruokaa?
Aikuistyypin diabeetikolle aloitetaan yhä varhaisemmassa vaiheessa insuliinihoito. Tämän seurauksena hänen painonsa nousee. Lihoessa nousee sokeritaso. Insuliinia lisätään. Suurella annoksella verensokeri laskee hetkittäin liian alas, jolloin neuvoksi annetaan ylimääräisen leivän syönti varmuuden vuoksi, ts. lisää hiilihydraattia. Kun tasapaino ei kohene, lisätään insuliinia. Samalla väitetään rasvaa vaaralliseksi. Suositellaan kevyttuotteita, jotka ovat täynnä lisäaineita, kuituja jotka turpoavat ja käyvät suolessa, hedelmäsokeria sisältäviä hedelmiä, rasvatonta jogurttia joka sisältää paljon sokeria. Tai margariinia, jonka yhteys kasvirasvoihin on sangen hatara ja kuuden E:n ja vetyatomipommituksen sumentama.
Myös lapsille suositellaan rasvattomia tuotteita. Äidinmaito sisältää 5.5 % rasvaa, mutta luontoäitikään ei siis ymmärrä dieettineuvojemme hyödyllisyyttä?
Kolesteroliarvojen ylärajaa lasketaan koko ajan, kun saadaan ”uutta tutkimustietoa”, ja lääkkeitä kirjoitetaan terveille. Jokseenkin puolella infarktipotilaista kolesteroli on tosin diagnoosivaiheessa matala, mutta tämä unohtuu.
Puhumattakaan laihdutuksesta keitoilla ja pulvereilla ja sillä vähärasvaisella…
Mutta sumopainija lihottaa itsensä kisakuntoon äärimmäisen vähärasvaisella dieetillä ja runsailla hiilihydraateilla. Ja viljapossu, sekin lihoo hyvin viljallaan.
Meniköhän jotain pieleen?
Kyseenalaistaminen tärkeätä
Ei ole helppoa tietää mitä uskoa. Me ammattilaisetkin olemme ajoittain ihmeissämme, varsinkin jos alkaa näyttää siltä että totuttua ajattelua olisi aihetta muuttaa.
Olen aikaisemmin saarnannut kevyttuotteista, vahtinut rasva-arvoja, uhkaillut ja epäilemättä aiheuttanut stressiä sekä aloittanut kolesterolilääkkeen vähän joka toiselle – aivan kuten suurin osa kollegoistani, erikoislääkärit mukaan lukien. Kunnes epäloogisuus alkoi vaivata, aloin perehtyä asiaan hieman tarkemmin ja sain aihetta huoleen. Ei ole helppoa muuttaa ajatteluaan ja käytäntöjään, olisi paljon helpompaa pitää kiinni tavoistaan ja kutsua kaikkea muuta humpuukiksi. Mutta on aika ravistelevaa joutua huomaamaan, että on koko ajan tarkoittanut potilaiden parasta, mutta hyödyttänyt pikemminkin lääke- ja elintarviketeollisuuden taloutta. Ja mennyt halpaan.
Ammatti-ihmisen pitäisi kyseenalaistaa enemmän. Mutta useimmiten ei edes tule mieleen, että ”yleisesti tunnetut tosiasiat” eivät ehkä olekaan totta, vaan ainoastaan riittävän usein toistettuja väitteitä. Uskomme lujasti, että ”lukuisat tutkimukset osoittavat rasvan vaarallisuuden” – tietämättä että ne eivät todellakaan sitä tee. Näin kävi minullekin. Ja siksi on erittäin tärkeätä, että myös ne, joilla on todettu sairaus tai joiden väitetään tarvitsevan ”ennaltaehkäisevää” lääkitystä, jaksavat kyseenalaistaa.
Tutkimustulokset ovat mielenkiintoisia. Meille ei tarjoilla tuloksia, vaan lyhennelmiä, jotka ovat tulkintoja tutkimuksista. Vähäisetkin ainekset riittävät vapaisiin tulkintoihin – ja lukuja voi käännellä suorastaan valehtelematta – ja tulkinnat esitellään useimmiten lääketeollisuuden toimesta, joka on myös suuri tutkimusrahoittaja. Me tavalliset lääkärit, hoitajat ja ravitsemusterapeutit emme muista käyriä ja lukuja, mutta perusajatus iskostuu mieleemme jatkuvalla toistolla. Tämä koskee myös uskoa kolesterolilääkkeiden välttämättömyyteen.
Kevyttuotekampanja alkoi 80-luvulla, jättäen huomiotta päinvastaiset todisteet. Energiavaje korvattiin hiilihydraateilla, osin lisääntyvien pikaruokaketjujen avustuksella. Tai, kuten Pohjolassa, uskottelemalla meille että leipää on syötävä kahdeksan viipaletta päivässä. Tänä aikana ylipainoisten ja diabeetikkojen osuus on lisääntynyt räjähdysmäisesti.
Muuttamalla ruokavaliota hiilihydraatteja vähentäen ja aitoja rasvoja lisäten saavutetaan sen sijaan hyviä tuloksia. Sokeriarvot ja paino laskevat, lääkkeitä voidaan vähentää, ja vuoden kuluttua myös rasva-arvot ovat merkittävästi paremmat. Tämän olen nähnyt dieetin omaksuneiden kohdalla. Lisähyötynä monesti vatsavaivat, säryt ja jopa univaikeudet ovat vähentyneet. Kolesterolilääkkeen lopettaminen lisää hyvinvointia osaltaan. Näiden lääkkeiden sivuvaikutuksia on suuresti aliarvioitu. Lihas-, nivel- ja hermosäryt ovat tavallisempia kuin uskomme. Myös masennusta, ahdistusta ja muistin huononemista on raportoitu. Nämä ei-toivotut lääkevaikutukset ovat kallis hinta lääkkeen syömisestä, semminkin kun hyötyä erityisesti vanhuksilla tai terveillä henkilöillä ei ole vedenpitävästi osoitettu.
Mutta se, että me ihmiset söisimme itsemme terveemmiksi, ei ole teollisuuden toivelistalla. Paitsi lääketeollisuuden miljardivoitoista, voidaan myös elintarviketeollisuudesta keskustella. Kevyttuotteet ja meidän uskomme niihin ovat kultakaivos, erityisesti koska ne ovat huomattavasti halvempia valmistaa ja tuottavat enemmän voittoa kuin luonnollisempi laaturuoka.
Parannukset paikallaan
Toivoisin näkeväni, että kaikki ottaisivat vastuun omasta ja lastensa terveydestä ja valitsivat puhdasta ruokaa lisäainepitoisen tekoruoan sijaan. Toivoisin näkeväni enemmän hillintää ”ennaltaehkäisevien” lääkkeiden määräämisessä, ja erityisesti mm. uhkaaminen infarktilla, mikäli potilas ei syö kolesterolilääkkeitään, on eettisesti erittäin arveluttavaa. Toivoisin näkeväni, että tilastoja diabeteshoidon tuloksista pidettäisiin hyvinä, kun hyvä taso on saavutettu niin vähillä lääkkeillä kuin mahdollista, ei päinvastoin. Ja toivoisin näkeväni, että vanhusten lääkelistat lyhenisivät roimasti myös laitoshoidossa. Jos halutaan kohentaa vanhusten tasapainoa, lihasvoimaa ja psyykkistä hyvinvointia, eivät rauhoittavat lääkkeet ole ainoita, joita on vähennettävä. Kolesteroli-, osteoporoosi- ja useat muut lääkkeet eivät tässä ryhmässä tuo etua, vaan heikentävät liikuntakykyä ja psyykkistä kapasiteettia. Vanhus voi parhaiten kunnon ruoalla aidot rasvat mukaan lukien, D-vitamiinilisällä ja vähemmillä lääkkeillä.
Kaupan päälle, sitä paitsi, kunnat ja valtio saisivat säästöjäkin, jotka voitaisiin käyttää paljon hyödyllisempään tarkoitukseen hoidon alueella. Lääkkeet kun eivät ole aivan halpoja.
Leena Furubacka, lääkäri Alaveteli
