Tatuointi,huumeet,postiivisuus,negatiivisus

 

- Nämä kirjoitukset ovat hieman erilaisia kuin mitä kirjoissani on ja mitä luennoillani puhun. Ne saattavat olla ensi silmäyksellä negatiivisia, pessimistisiä ja jopa hyökkääviä. Aikeeni on kirjoittaa realistisesti niin kuin asiat juuri nyt näen. Realistinen näkemys saattaa olla pessimistinen tai negatiivinen.

Ystäväni sanoi erään luennon jälkeen, että hänen mielestään iso osa jopa niistä henkilöistä, jotka käyvät luennoilla jatkuvasti, eivät ole edistyneet oikeastaan yhtään. He etsivät uusia oivalluksia, positiivisia virikkeitä ja ideoita, jotka antavat heille juuri sen verran uutta potkua (toivoa), että jaksavat ongelmiensa keskellä taas hetken. Mutta he eivät ole valmiita tai halukkaita tekemään mitään oleellista ongelmilleen. Monesti luennot ja kirjat ovat vain kainalosauvoja ja hämäystä. Tietenkin on aina olemassa sellainen mahdollisuus, että aikansa luennolta toiselle juostuaan vihdoinkin tulee järkiin ja tekee ongelmilleen jotain, mutta siinä olen samaa mieltä, että monille kirjat ja luennot ovat pakoa ongelmista.

Jos ajattelet sitkeästi, että kunhan olen positiivinen ja toivon parasta niin kaikki tulee olemaan hyvin, niin silloin tulet pysymään harhan vankina. Realistisuus ja jopa negatiivisuus on usein parempi kuin höpöhöpö-positiivisuus. Jos ei mitään muuta, niin ainakin se osoittaa meille sen, mitä emme halua. Voimme käyttää tätä oivallusta ponnahduslautana uuden alkuun.

Monesti yritämme olla positiivisia, jotta meidän ei tarvitsisi tehdä asioille mitään… jotta meidän ei tarvitsisi olla rehellisiä itsellemme… jotta meidän ei tarvitsisi muuttaa mitään. Ajattelemme positiivisesti (valehtelemme itsellemme), että liikakiloni eivät tule vaikuttamaan terveyteeni mitenkään. Lapseni tulevat olemaan ok, vaikka he juovat ja polttavat tai käyttävät huumeita. Avioliittoni tulee jotenkin itsestään korjaamaan sen ongelmat. Tupakointi ja alkoholinkäyttö ei tule vaikuttamaan minun terveyteeni mitenkään. Yritykseni tai työpaikkani tulee olemaan ok, vaikka olenkin laiska, jne. Tämä ei ole positiivisutta vaan itsepetosta. Aito positiivisuus ei ole vastustamista, kuten usein käy. Me vasustamme sitä miten asiamme ovat ja sitten yritämme väenväkisin muuttaa asenteemme ja ajatuksemme positiiviseksi… tämä on vastustamista.

Jos et tiedä, mitkä ovat todelliset syyt siihen miksi poltat, käytät huumeita tai  mielialalääkkeitä, olet laiska, ylensyöt jne., niin et millään voi korjata niiden todellista syytä. Ainostaan jos olet tarpeeksi rohkea katsomaan ongelmasi todellisen syyn, voit tehdä sille jotain. Jos meillä on tarpeeksi rohkeutta nostaa kissa pöydälle, niin asiat selviävät usein kuin itsestään. Mutta niin kauan kuin kierrämme ongelmaa kuin kissa kuumaa puuroa, sitä on mahdotonta selvittää. Siksi realistisuus ja jopa negatiivisuus ovat tärkeitä, koska ne ovat totta. Emme tarvitse lisää tyhjää höpöhöpö-positiivisuutta, jota monet kirjat ovat täynnä. Jos haluamme parantaa elämäämme, meidän on haluttava kohdata totuus itsestämme ja asioista ympärillämme, olivat ne kuinka negatiivisia tai rankkoja tahansa. Itsetuntemuksessa totuus on juuri se, mitä etsimme. Ainostaan tätä kautta voimme korjata ongelmamme ja löytää vapauden ja onnen.

Ehkä ymmärtämällä asiat negatiivisuuden kautta opimme jotain uutta. Kaikkien kirjoituksieni aie on auttaa sinua löytämään se sinun oma turvallinen satamasi, jossa voit olla onnellinen. Mutta ennen kuin voimme löytää sinne, meidän on tunnettava polku sinne, sen vaarat (harha) sekä tietenkin meidän on tunnettava itsemme. Niin kauan kuin elämme omatekoisessa harhassamme, emme voi millään löytää sisällämme olevaa polkua omaan onnelaamme. Itsetuntemus sekä oman ja muiden luoman harhan tuntemus ovat ne tärkeimmät seikat tällä polulla.

Sinulla on myös vastuu, että lukijana osaat ottaa näiltä sivuilta oleellisen. Näiden ajatusten lukeminen saattaa olla haastavaa. Pystytkö lukemaan ne neutraalisti ja kaivamaan esiin niistä sen, mikä voi auttaa sinua omalla polullasi? Pienellä työllä sinä ja perheesi voitte löytää sen oman pienen nurkkauksen, jossa voitte olla tyytyväisiä vaikka muu maailma olisi minkälaisessa myllerryksessä ympärillänne. Onko tällaisia omaan elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä edes olemassa? On, mutta erittäin vähän ja suurin osa heistä ei ole koskaan lukenut yhtään ”kolme askelta onneen” -kirjaa tai käynyt millään kurssilla. He ovat oivaltaneet asioita itsekseen jollain syvemmällä tasolla. Ole realistinen, älä vastusta sitä miten asiat ovat ja ole oikeasti positiivinen. Ole valmis tekemään se mitä polkusi tuo eteesi. Tekosi määrittävät sinut.

*****

- Uuden oppiminen, mistä itsensä kehittämisen polulla juuri on kyse, on yllättävän vaikeaa. Jos opimme jotain uutta, se yleensä merkitsee sitä, että joudumme muuttamaan asenteitamme, ajatuksiamme ja tekemisiämme. Tämän takia emme monestikaan halua oppia uutta, vaan haluamme vain vahvistaa sitä mitä jo tiedämme.

Jos eteemme tulee jokin uusi, etenkin sellainen asia josta emme ole samaa mieltä, vastustamme sitä. Emme halua kuulla mitään mikä pistäisi ajattelumme uusiksi. Mutta jos haluat todella edistyä polullasi, sinun on nimenomaan oltava avoin kaikelle uudelle. Se ei suinkaan tarkoita, että sinun pitäisi omia kaikki uusi ilman, että kyseenalaistat sen. Tärkeää on olla kumoamatta uusia ajatuksia liian nopeasti vain sen takia, että et ole niistä samaa mieltä. 

*****

- Thaimassa näkee paljon ihmisiä shortseissa ja uimapuvuissa. Yllättävän monilla, jopa naisilla, on paljon tatuointeja. Kiinalaiset sekä muut aasialaiset merkit ovat suosittuja. Samoin ovat uusiseelantilaiset maori-kulttuurin ja tahitilaiset kuviot.

Uskon, että nämä ihmiset eivät ole ajatelleet mitä tekevät, vaan ovat ottaneet tatuointeja, koska tatuointi on in – tai oli in. Tatuoinnin kulta-aika on jo ohi ja olemme jo siirtymässä seuraavaan muotivillitykseen. Monet tatuointeja ottaneet vannovat tai puolustelevat tekoaan sillä, että ne ovat taidetta, mutta totuus on, että he menivät muotivillityksen mukana. Aivan kuten muutama vuosi sitten miehillä korvakorut olivat in, mutta nyt ei enää ole. Korvakorun saa halutessa pois, mutta tatuointi onkin jo hankalampi poistaa.

Toinen seikka, mikä minua on aina ihmetyttänyt tatuoinnissa on se, että miksi symbolit pitää aina hakea mahdollisimman kaukaa omasta kulttuuristaan? Tatuoikohan uusiseelantilainen itseensä Kalevala-aiheisia symboleja? Syy tähän on se, että nämä henkilöt ovat niin muodin talutushihnassa (vankina), että he tatuoivat sitä, mikä on muodissa. Henkilö joka tatuoisi itseään ‘oikeista’ syistä tuskin valitsisi itselleen täysin vieraita symboleja. Maorien symbolit saattavat näyttää coolilta, mutta ei niillä ole mitään syvempää merkitystä suomalaiselle. Alkuperäiset maorit ansaitsevat tatuoinnit sitä mukaa kuin kasvavat ja tekevät urotöitä. Ei niitä oteta tuosta vain, vaan ne ansaitaan. Aivan samoin kuin jos sanalla sisu olisi merkki jonka voisi tatuoida, niin tuskin joku uusiseelantilainen ymmärtäisi sen syvän merkityksen samalla lailla kuin jokainen suomalainen ymmärtää luuytimessään asti. Uusiseelantilaiselle se olisi vain tyhjä sana: periksiantamattomuus; mutta suomalaiselle se merkitsisi paljon enemmän. (Ehkä sisulle pitäisi luoda symboli. Esim. Kalevala-aiheinen ympyrä, jonka keskellä S-kirjain, jonka molemmissa päissä on nyrkki?).

Tatuointivillityksen järjettömyys kuvaa hyvin sitä, kuinka suuri voima muodilla ja markkinavoimilla on. Yleensä miehet väittävät, että naiset menevät liian helposti muotivillityksien mukaan. Mutta nyt ovat osat vaihtuneet ja raavaat miehet ovat vuorostaan tulleet jymäytetyiksi oikein kunnolla. He tulevat maksamaan siitä kovan hinnan joutumalla kantamaan merkkejään mukanaan koko elämän. Suurin osa tatuoinneista on hankittu nuoruuden huumassa, jossa tulee tehtyä kaikenlaisia tyhmyyksiä. Lohikäärme tai skorpioni, joka kaksikymppisenä näytti niin kovalta jutulta, voi viisikymppisenä olla aivan eri juttu. Ajattele miltä tuntuisi, jos sinun pitäisi pitää 20 vuotta sitten muodissa olleita vaatteita päälläsi vielä tänään? Samoin korujen ja hiusmuodin kanssa. Ja ajattele, miltä tatuoinnit tulevat näyttämään, kun iho vetää vanhemmiten rypylle. Ja etenkin naisilla! Tulee olemaan hankala mennä avonaisessa iltapuvussa kutsuille, kun tappurat ja kiinalaiset symbolit roikkuvat pitkin kehoa kuin kastunut vesivärimaalaus.

On ihan ok, jos on pieni tatuointi jossain piilossa. Samoin on myös liiallisten lävistysten kanssa. Monille on jäänyt lävistyksistä elinikäisiä arpia. Ennen kuin otat tatuoinnin, mieti miksi haluat ottaa sen. Syy on, että haluat olla kapinallinen, cool, in, yksilöllinen, osa in-porukkaa, erilainen, kovis, rohkea jne. Tällainen henkilö ei tunne olevansa tarpeeksi sellaisena kuin on. Monien kohdalla etenkin isot tatuoinnit ovat merkki huonosta itsetunnosta. Ja loppujen lopuksi kaikkien noiden halujen takana on halu olla onnellinen tai onnellisempi!

Totuus on, että kun yrittää olla jotain noista yllä olevista asioita, niin todellisuudessa on niiden vastakohta. Ei kukaan ole cool tai rohkea tatuointiensa kautta. Ei lohikäärmetatuointi tee kenestäkään kovista. Nämä asiat kumpuavat sisältä. Toinen hyvä esimerkki tästä on vuosi pari sitten muodissa olleet t-paidat ja lippikset, joissa luki ‘No Fear’. Ainoastaan sellainen henkilö, joka pelkää, laittaisi tällaisen paidan päälleen. Todella rohkea henkilö tuskin osaisi tällaista tuotetta. Mitä sinä yrität peittää tatuoinneillasi? Muutamia mahdollisuuksia: Pahaa oloasi? Pelkoa, että ole tavallinen? Pelkoa, että olet pelkuri? Pelkoa, että et ole cool?

Samoin merkkivaatteita, isoja logoja ja muita vastaavia villityksiä käytetään peittämään huonoa itsetuntoa. Olen itsekin ollut niiden vanki, joten en ole yhtään sen parempi kuin muutkaan. Mutta iän mukana on tullut myös varmuutta, että olen ihan ok enkä tarvitse jotain räikeällä logolla varustettua paitaa pönkittämään huonoa itsetuntoani. En suinkaan tarkoita, ettei saisi pukeutua muodin mukaan, mutta jos katsot ympärillesi, niin huomaat, että ne henkilöt, joilla täytyy aina olla viimeisimmät muotivaatteet, vempaimet ja isoimmat logot, ovat eniten muodin eli kaupallisuuden vankeja. Tietenkin tässäkin kuten kaikessa on poikkeuksia, eli jos muoti on aidosti se meidän oma juttu, niin silloin muodin seuraamien tapahtuu oikeista syistä.

Muotivillitykset, lävistykset ja tatuoinnit saattavat näyttää harmittomalta jutulta, mutta se kuvastaa hyvin ihmisen luonnetta paljon syvemmältä. Jos sinä olet säästynyt tatuoinneilta, niin minkä (muoti) villityksen vanki sinä olet? Mitä se sinulle merkitsee? Miten se hallitsee sinua? Mitä yrität sen kautta todistaa? Mitä toivot sen sinulle antavan? Mitä se todellisuudessa antaa sinulle? Miten se rajoittaa sinua?

*****

- Mikä on meidän vastuumme ympäristössämme? Mikä on meidän vastuumme jos huomaamme, että ystävä /perheenjäsen on masentunut, alkoholisoitunut, huumeiden käyttäjä, menee läpi seksuaalista identiteettikriisiä, lihoo jne? Onko meidän vastuulla nostaa kissa pöydälle ja yrittää auttaa heitä?

Juuri siksi, että emme ota tarpeeksi vastuuta ympäristöstämme, meillä on niin paljon ongelmia niin yksilöinä kuin yhteisönä.  Olemme oppineet virheellisesti, että esim.rikollisen ilmiantaminen on väärin. Tämä on median luoma kuva.

Ongelma etenkin perheenjäsenten auttamisessa on usein myös se, että hyökkäämme toista vastaan räyhäämällä ja syyttämällä. Tämä vain aiheuttaa lisää sitä, mitä yritämme sillä poistaa.

Tärkeää kaikessa auttamisessa ja toisten tukemisessa on osoittaa heille neutraalisti, ilman minkäänlaista syyttämistä tai hyökkäämistä, että olemme huolissamme heistä. Kenestäkään ei tule huumeriippuvaista viikossa tai kahdessa, vaan se vie kauan aikaa. Eli monet ongelmat alkavat ja kasvavat salakavalasti emmekä itse huomaa, kuinka monta likakiloa on tullut tai kuinka alkoholisoituneita todellisuudessa olemme.

Myötätunto, aito tuki, anteeksianto ja toisen hyväksyminen ovat meidän parhaat työkalumme toisen auttamisessa. Emme voi pakottaa ketään laihduttamaan, joten älä edes yritä sitä. Parasta on vetää ystävä syrjään ja kertoa hänelle huolemme niin, että hän ymmärtää, että haluamme todella auttaa. Älä suutu, jos hän vähättelee huoliasi. Jos hän ei halua apua, niin anna hänen olla. Mutta heti jos hän mitenkään osoittaa, että on valmis apuusi, käytä tilaisuus hyväksesi. Joskus auttaminen on myös sitä, että antaa toisen iskeä päänsä seinään tarpeeksi monta kertaa.

Tärkeää on pitää huolta myös lopusta perhettä, jotta yksi henkilö ei vetäisi koko porukkaa mukanaan pohjalle. Etenkin parisuhteissa ja perheasioissa on tärkeää nähdä oma osuutemme ongelmissa. Meillä on niissä usein paljon isompi osuus kuin luulemmekaan.

Mutta miten on? Jos näet pienen lapsen itkevän yksin pimeällä kujalla, pitääkö sinun soittaa poliisille? Onko tämä lapsi sinun vastuullasi? Miten on raiskauksen suhteen? Pahoinpitelyn? Varkauden? Tulipalon? Lapsen hyväksikäytön? Ilkivallan? Huumeiden myynnin? Huumeiden käytön? Liiman haistelun? Rikollisuuden? Jengien?

Huumeet tulevat olemaan yksi tulevaisuuden suurin haaste. Suomessa se on vasta aluillaan, mutta monessa maassa asiat ovat paljon pahemmin kuin mitä niistä kerrotaan julkisesti. Mikään maa ei halua julkisesti tunnustaa, että sillä on paha huumeongelma. Tilastoja vääristellään mielin määrin. Eräs tällainen tilastojen väärentäminen tapahtui Suomessa jotain 10 vuotta sitten. Suomessa oli suhteessa paljon enemmän pidätyksiä kuin muualla Euroopassa, eli sellaisia tapauksia joissa henkilö viedään putkaan yöksi. Suurin osa näistä oli tietenkin juopumuspidätyksiä. Suomessa muutettiin tilastointia niin, että henkilö kirjattiin vain yhden kerran vuodessa, eli jos sama juoppo joutui putkaan seuraavalla viikolla, tätä yöpymistä ei enää tilastoitu. Näin saatiin Suomen numerot näyttämään samalta kuin Euroopassa.

Huumeista. Esimerkiksi USA:ssa ja Kamputseassa, jossa juuri olin parin viikon reissulla, tietyt helposti saatavat ja halvat kovat huumeet ovat suuri ongelma. On vain ajan kysymys kunnes nämä huumeet rantautuvat myös Suomeen, ellemme tee asialle jotain. Niinpä kehotankin sinua lukija soittamaan (nimettömänä) poliisille, jos epäilet mitään laitonta toimintaa. Moni nyt rappioitunut linnassa istuva tai jopa kuollut henkilö olisi ollut erittäin tyytyväinen, jos joku olisi ilmiantanut hänet silloin, kun se ei vielä ollut liian myöhäistä. Myös minä olisin nuorena voinut joutua väärälle polulle. Onneksi erään typeryyden (näpistyksen) takia jouduin menemään isän kanssa poliisin juttusille, tämä tapaus oli minulle käännekohta.

Jos näet jonkun nuoren haistelevan liimaa ja soitat hänestä poliisille, niin tällä nuorella tulee olemaan pieni mahdollisuus, että hänen elämänsä tulee muuttumaan. Yleensä ongelma ei ole lapsessa, vaan se on lähtöisin hänen kotoaan. Se, että poliisi tuo lapsen kotiin, saattaa olla se sysäys, joka aiheuttaa koko perheen asioiden muuttumisen parempaan suuntaan. Se on ainakin varmaa, että niin kauan kuin kukaan ei välitä lapsesta, minkäänlaista muutosta ei tule tapahtumaan.

Huumeiden myynti ei ole samaa ’viatonta’ toimintaa kuin aikoinaan pimeän kossupullon myynti lauantai-iltana jollekin janoiselle. Nyt puhumme suuresta katastrofista, joka vain pahenee vuosi vuodelta. Meillä on vielä mahdollisuus pysäyttää se, mutta se vaatii sinun aktiivisen osanoton muullakin tavoin kuin vain valistamalla huumeiden vaaroista.

Tämä on tavallaan sama kuin roskaisen puisto.  Se täytyy jonkun puhdistaa, ei ne roskat itsestään sieltä minnekään lähde. Kun puisto on kerran kunnolla puhdistettu, niin sen jälkeen se on paljon helpompi pitää puhtaana.

*****