Harha,vanki,uskonto,kerjäläiset,urheilu,formulat

- Olemme harhan vankeja

Monet saattavat olla eri mieltä yleistäessäni, että me kaikki olemme harhan vankeja. Mutta kuinka monta henkilöä tunnet, jotka ovat päässeet siitä edes osittain vapaaksi? Monilla olisi varaa esim. lopettaa työnteko, josta eivät edes pidä, mutta heidät on manipuloitu uskomaan, että elämän tarkoitus on työssä. Suuri osa suomalaista on myös ajanut itsensä velkavankeuteen. Kuka ostamalla liian kalliin asunnon, mökin, auton tai joukon muita leluja, joihin ei todellisuudessa olisi ollut varaa. Itse asiassa suomalaiset ovat suhteellisen ahkeria säästämään, eivätkä elä aivan yhtä järjettömästi yli varojensa kuten jenkit tekevät. Mutta näyttää siltä, että Suomessakin jokainen sukupolvi velkaantuu yhä enemmän ja aina vain turhempien asioiden takia. Yksi ensimmäisistä askelista vapauteen on vapautua (turhasta) velasta. Se vaatii suunnittelua, pitkäjänteisyyttä ja uhrauksia.

Ihmisillä on ihmeellinen harhakuvitelma, että herääminen olisi helppoa. Yleisesti ajatellaan, että lukemalla kirjan pari voimme löytää vapauden, rakkauden, onnen ja mielenrauhan. Mutta nämä asiat ovat ne kaikkein vaikeimmat asiat saavuttaa. Niitä ei voi löytää sähläämällä vasemmalla kädellä, vaan niihin on tartuttava molemmin käsin oikein tosissaan. Ja sittenkin niiden löytäminen on erittäin vaikeaa. Raaka totuus on, että 90 % ihmisistä jotka aloittavat etsimään niitä, eivät koskaan pääse edes lähelle. Monet viettävät koko elämänsä niiden jahtaamisessa… menemällä kirjasta, kurssista ja systeemistä tai uskonnosta toiseen. Jokaisen kirjan jälkeen vaivumme aina vain syvemmälle synkkyyteen, koska se ei taaskaan auttanut, vaikka odotuksemme olivat niin suuret. Tämän takia asennoidumme tietämättämme jo valmiiksi negatiivisesti seuraavaan kurssiin tai kirjaan. Miksi tämä kirja auttaisi, kun mitkään edellisetkään eivät ole auttaneet. Kierre on valmis, ja jokainen kirja ja kurssi vain lisäävät sitä, mitä yritämme sillä poistaa.

Tarkoitukseni ei ole masentaa, vaan olla realistinen. Olen sen verran kauan pääsyt seuraamaan näitä asioita ‘aitopaikalta’, että tiedän mistä puhun. Olen huomannut, että liian kevyellä positiivisella asenteella nämä asiat eivät aukea. Niin kauan kuin uskottelemme itsellemme, että onnen ja mielenrauhan löytäminen on helppoa, ne pysyvät visusti piilossa meiltä. Aivan samoin kuin jos asennoidumme vaikka 20 liikakilon pudottamiseen liian heppoisesti, niin takuulla laihdutus jää kesken. Mutta jos asennoidumme siihen sen vaatimalla vakavuudella, päättäväisyydellä, pitkäjänteisyydellä ja valmiudella uhrautua asian eteen, niin silloin meillä on mahdollisuus päästä tavoitteeseemme. Onni ja mielenrauha ovat ne kaikkein tärkeimmät asiat tässä elämässä, ja niiden oivaltaminen vaatii määrätynlaisen vakavuuden ja valmiuden. Mutta eikö totuus ole, että jos saavutamme ne, niin eipä sitä mitään muuta sitten juuri tarvitsekaan?

*****

- Uskonnosta

Tarvitseeko onnellinen ja elämään rakastunut henkilö uskontoa? Ei! Kokemukseni perusteella ahdistus, pelot, masennus, sairaudet, kuoleman pelko ja muut itseä suuremmat ongelmat ajavat ihmiset uskonnon pariin. Ei uskoon tulla kun ollaan onnellisia, vaan kun ollaan onnettomia. Oletko tavannut ketään, joka olisi tullut uskoon silloin, kun kaikki oli loistavasti hänen elämässään? Epäilen.

Monet alkoholistit ovat saaneet apua ongelmaansa uskonnosta, kun mikään muu ei ole auttanut. Samoin Jumalan pakeille mennään usein vakavan sairauden takia. Seksuaalinen identiteettikriisi etenkin nuorten (miesten) keskuudessa on varmaan myös yksi syistä. Uskonto on auttanut monia henkilöitä selviämään ongelmiensa yli, mutta olisiko ongelmien selvittämiseen olemassa vielä parempi metodi? Ehkä.

Jos joku henkilö menee kirkkoon päästäkseen eroon viinasta ja hän tulee uskoon ja juominen loppuu, niin se ei tarkoita, että ongelma olisi poistunut. Yleensä se on vain peittynyt. Jos tämä henkilö heittää Raamatun nurkkaan, niin juominen saattaa taas jatkua. Eli muutos ei ollut pysyvää. Uskoon tuleminen ei ratkaise mitään, vaan luo uuden systeemin / elämäntavan vanhan päälle. Uskonto ei anna mitään suoranaisia vastauksia mihinkään, eli ongelmaa ei selvitetä, vaan vanhan elämän päälle tulee uusi uskonnollinen  elämätyyli. Pointtini on, että suurin osa ihmisistä jotka tulevat uskoon, etsivät vastauksia ongelmiinsa, onnellisuutta ja mielenrauhaa.

Kun lopetat etsimisen, löydät. Etsiä on verbi, eikä siihen sisälly löytämistä. Löytää on myös verbi. Voit joko etsiä tai löytää. Et voi tehdä molempia samaan aikaan. Kun etsimme, ajattelemme että sitten kun löydän… Mutta jos ajattelemme näin, niin silloinhan löytäminen siirtyy aina tulevaisuuteen. Kaikki muutos eli löytäminen täytyy tapahtua tässä ja nyt. Juuri tämä tekee asiasta niin haasteellisen. Noin yleisesti ottaen, me emme edes halua muuttua eli löytää vaan ylläpitää itsepetosta, että muka haluamme muuttaa elämäämme. Etsimme laastareita (oivalluksia) ahdistukseemme.

Usein etsiminen saattaa myös olla pakoa. Juoksemalla esim. parisuhdekurssilta tai kirjasta toiseen saatamme yrittää siirtää eteenpäin väistämätöntä eroa. Tiedämme mitä on tuleva, mutta emme millään haluaisi aloittaa taas alusta. Pelkäämme, että emme löydä uutta kumppania, emme halua jakaa omaisuutta tai sallia vapautta puolisollemme, jne. Useimmille meistä koko elämä on sarja tällaista pakoa asiasta toiseen. Emme todellisuudessa koskaan elä siten kuin sielumme todella haluaisi elää.

En yritä väittää, että avioero, kirkosta eroaminen tai homoseksuaalisuus olisi vastaus ongelmiisi. Ne ovat vain hyviä esimerkkejä. Uskon, että jos voisimme avoimesti puhua KAIKISTA ongelmistamme, meillä ei olisi ongelmia eikä tarvetta uskonnoille. Ja väitän, että suuressa osassa ongelmistamme kirkoilla / uskonnoilla on sormensa pelissä, vaikka se ei ehkä siltä heti näytä. On sääli, että vielä tänäkin päivänä pääosin kirkon luoma yleinen moraalisuus estää meitä olemasta vapaita. Elämä voisi olla meille kaikille niin paljon parempi, mutta kun ei, niin ei!

*****

- Kerjäläiset

Useimmat meistä ovat matkaillessaan kohdanneet kerjäläisiä, katulapsia myymässä rihkamaa, jne. Ja kukapa meistä ei olisi herkistynyt jonkun 4-vuotiaan pikkulapsen räsyisen olemuksen edessä pudottamaan kolikon kuppiin. Onko tämä auttamista? Teemmekö sen vain jotta voimme kääntää hänelle puhtain mielin selkämme? Yritämmekö päästä kolikoilla eroon syyllisyydentunteistamme?

Ensinnäkin, antamalla rahaa kerjäläisille tai ostamalla matkamuistoja lapsilta aiheutamme vain lisää kurjuutta. On totta, että joissain maissa lapset ovat oikeasti kodittomia ja kerjäävät, jotta saisivat syötävää, mutta monissa maissa, kuten esim. Thaimaassa, vanhemmat vuokraavat lapsiaan kerjäämään. Nämä lapset tulevat yleensä maaseudulta ja naapurimaista kuten Kamputseasta. Lapsen vuokraaminen maksaa 2 dollaria per päivä. Se vastaa aikuisen päiväpalkkaa Kamputseassa. Lapsia myös ryöstetään tähän tarkoitukseen. Kerjääminen on hyvin organisoitua liiketoimintaa ja rahat menevät liigojen taskuun. Aamuisin lapset kuljetetaan omille paikoilleen ja illalla haetaan takaisin. Heidät pidetään likaisina, aliravittuina ja rääsyissä, jotta ohikulkijat tuntisivat mahdollisimman paljon sääliä. Monet näistä katulapsista myydään aikanaan seksiorjiksi, kun he ovat liian vanhoja kerjäämään. Tai heidät opetetaan varastamaan jne. He alkavat myös usein haistelemaan liimaa, jotta kestäisivät kohtalonsa.

Ja tietenkin organisoidun kerjäämisen lisäksi on monia alkoholisoituneita/köyhiä vanhempia, jotka raahaavat lapsensa kerjäämään, etenkin jos lapsi on invalidi. Muutama kymmenen vuotta sitten etenkin Intiassa monet vanhemmat aiheuttivat tahallaan lapsille ruumiillisia epämuodostumia, jotta he olisivat tehokkaita kerjäämään. Jo pelkkä maalaisjärki sanoo, että mitä enemmän rahaa heille annamme, sitä enemmän niitä tulee. Ja niin kauan kuin he kerjäävät, he eivät käy koulua eivätkä opi minkäänlaista ammattia. Etenkin rannalla ollessa osta matkamuistot, ruoka jne. aikuisilta henkilöiltä. Mutta älä osta jos hän roikottaa pientä lasta mukanaan. Lapsi on vain tehosteena. Niin kauan kun lapsi auttaa häntä kerjäyksessä, nainen tulee raahaamaan häntä mukanaan. Mutta tämä ei ole oikea paikka pienelle lapselle päivästä toiseen. Ja totuus on, että useimmiten nämä ihmiset ovat joko alkoholiastuneita tai sitten käyttävät huumeita.

Miten voit auttaa? Jos olet lyhyellä lomalla, niin sinulla ei ole aikaa tutkia, mihin rahat menevät jostain hyväntekeväisyyskeräyslaatikosta. Ainoa laatikko, johon minä luotan edes vähäsen, on Punaisen ristin keräyslaatikko. Ehkä helpoin tapa auttaa paikallisia on antaa hyviä juomarahoja ihmisille, jotka tekevät työtä eteesi. Tällä tuet työntekoa ja annat kuvan, että kunnollinen, rehellinen työ kannattaa. Monissa maissa juomarahat menevät yhteiseen pottiin, joka jaetaan kaikkien kesken, joten jos haluat antaa juomarahan jollekin määrätylle henkilölle, pistä se heidän käteensä.

On sydäntä särkevää nähdä näitä lapsia kerjäämässä, mutta tässä tapauksessa rahan antaminen heille ei ole auttamista. Jos todella haluat asioiden muuttuvan, niin tue työtä tekeviä ja lähetä kyseisen maan matkailunedistystoimistoon sähköposti, jossa kerrot kaikki ne asiat, joista nautit lomallasi ja samalla painota, että ko. maan on aika tehdä jotain katulapsilleen, rikollisuudelle, luonnon/eläinten suojelulle, likaisuudelle tai mitä ne asiat sitten ovatkaan, jotka mielestäsi tarvitsisi korjata. Samoin voit myös kertoa mielipiteesi näistä asioista paikallisille henkilöille aina kun siihen tulee hyvä mahdollisuus. Turismi on monille maille todella tärkeä osa kansantaloutta ja ne ovat valmiita tekemään melkein mitä tahansa pitääkseen turistit tyytyväisinä. Heikkouksista muistuttaminen on tehokas keino vaikuttaa, etenkin kun muistat myös mainita hyvistä puolista.

*****

- Harha

Olemme niin pahasti yleisen harhan vankeja, että itse asiassa emme elä omaa elämäämme. Uskon voivani  yleistää sanomalla, että monikaan Afganistanin talibaani ei kyseenalaistanut elämäänsä ennen viimeistä sotaa, vaan he elivät aivan kuin heidän elämäntapansa olisi ollut se ainoa oikea tapa elää. Ja aivan samoin me elämme omaa elämäämme niin kuin se olisi ainoa oikea tapa elää. Mutta onko se?

Oletko koskaan kyseenalaistanut elämääsi todella luuytimiäsi myöten? Luultavasti et. Jos kyseenalaistamme yhtään mitään, niin se vähä kohdistuu johonkin yksittäiseen elämän osa-alueeseen, kuten työpaikan vaihtoon tai parisuhdeongelmiin. Me kaikki elämme yhteisesti sovitun kaavan mukaan. Nykyään meille sallitaan pientä pelivaraa, mutta siitä ei ole kauan, kun lähes kaikki menivät naimisiin kaksikymppisinä ja perustivat perheen. Jos katsot ympärillesi, niin vieläkin kaikki suomalaiset elävät aika samannäköistä elämää, ja siitä poikkeava leimautuu välittömästi.

Yksi hyvä esimerkki on urheilu. Sanomme, että pidämme jalkapallosta tai Formula 1:stä. Mutta todellisuudessa suurin osa meistä ei ole niinkään kiinnostuneita itse urheilusta vaan voittamisesta. Varmaan yli 90 % katselijoista jättäisi formulat katsomatta, jos siellä ei olisi suomalaisia huipulla. Samoin käy oman kaupungin jalkapallojoukkueelle. Katsomot ovat täynnä vain jos oma joukkue on huipulla. Fani joka todella pitää jostain määrätystä lajista, on paikalla satoi tai paistoi, meni omalla suosikkijoukkueella hyvin tai huonosti.

Tämä saattaa tuntua pieneltä asialta, mutta sitä se ei suinkaan ole. Olemme kokonaisvaltaisia ja kaikki vaikuttaa kaikkeen. Jos seuraamme vain sellaisia lajeja, joissa Suomi pärjää tai oma joukkue on vahva, se kuvaa sitä, että teemme sitä vääristä sysistä. Ensinnäkin media on vaikuttanut meihin. Ja toiseksi tunnemme itse voittavamme, kun Kimi voittaa. Tämä osoittaa, että omanarvontuntomme ei ehkä ole kovin korkea. Jos voittaminen on meille niin tärkeää, että valitsemme jopa mielilajimme ja harrastuksemme sen mukaan, niin mitä se kertoo meistä? Kun emme tunne itseämme voittajaksi (tarpeeksi hyväksi) omassa elämässämme, haemme tätä tunnetta muiden henkilöiden / asioiden kautta. Mutta tällainen sijaisvoittaminen jättää meidät aina tyhjäksi. Itse asiassa se vähentää omanarvontunnettamme ja syventää sisällämme olevaa tyhjiötä. Tyhjiötä, jota ei voi täyttää ulkoapäin vaan sisältä käsin heräämällä harhasta. Katso elämääsi neutraalisti, miksi teet mitäkin. Harrastatko jotain lajia vain koska se on in? Ovatko formulat sinulle tärkeitä? Tätä kautta saatat löytää sen todellisen oman juttusi. Sen jutun, joka todella lataa paristojasi ja on intohimosi.

Avainsanat: auttaminen, hyväntekeväisyys, kerjäläiset, kyseenalaistaminen, urheilu