- Elämämme on sellaista kuin ajattelemme sen olevan – kevyttä tai raskasta. Aivan kuten mehiläinen, jonka ei aerodynaamisten lakien mukaan pitäisi pystyä lentämään, lentääkin ehkä vain siksi, että se ottaa elämän kevyesti.
Keskittymällä myönteiseen ja pitämällä hyvät perusarvot sisäisenä kompassinamme voimme menestyä sekä henkisesti että materiaalisesti tässä meidän materiaalisessa yhteiskunnassamme – tai itse asiassa menestymme juuri hyvien arvojen avulla. Meidän ei tarvitse myydä sieluamme paholaiselle, ei riistää, ei kilpailla eikä vahingoittaa ketään.
Vapaus, harmonia, myötätunto, hyvä olo ja kiitollisuus ovat elämän keskeisiä perusasioita. Olemme kuulleet nämä käsitteet jo monesti ennenkin, mutta olemmeko sisäistäneet ne? Ei riitä, että tietää ne älyllisesti. Ne pitää osata laskea aivoista sydämen tasolle, jotta ne tulisivat osaksi jokapäiväistä käytöstämme. Elämäntaidolla tarkoitetaankin juuri näiden arvojen ja oppien sisäistämistä, jalkauttamista arkeen.
Raota mielesi verhoa ja havahdu näkemään vanhat hyvät arvot uudessa valossa, niiden koko loistossa. Oivalla, että kaikkinainen vauraus kumpuaa noista yllättävän yksinkertaisista perusarvoista. Onnellisuudessa ja mielenrauhassa on kyse hyvyydestä – hyvänä ihmisenä olemisesta.
Kokonaisvaltainen menestys tulee nauttimalla elämästä. Se on kykyä olla tasapainossa niin itsensä kuin ympäristönsä kanssa henkisellä, fyysisellä ja materiaalisella tasolla. Materiaalisen puolen liiallinen painottaminen aiheuttaa epätasapainoa. Juuri tuon epätasapainon takia meistä tuntuu aivan kuin elämästämme puuttuisi koko ajan jotain. Vain ollessamme tasapainossa koko elämämme kanssa voimme tuntea olevamme ehyt kokonaisuus.
Vaatii paljon taitoa ja uskallusta nähdä enemmän kuin mieli on valmis vastaanottamaan. Niin yllättävää kuin se onkin, pelkäämme kasvaa niiksi parhaiksi mahdollisiksi ihmisiksi, joita me voisimme olla. Emme tunne olevamme kaiken sen menestyksen arvoisia, joka on meille tähtiin kirjoitettu. Myös sinä voit elää rikasta elämää. Se on helpompaa kuin uskotkaan. Vaadi – lunasta – oma onnesi ja menestyksesi. Vain sinä voit sen tehdä!
*****
- Liiallisen yrittämisen kiro. Nuori munkki kysyi luostarin miekkailun opettajalta, kuinka kauan kestäisi oppia zen-miekkailu. Munkki vastasi: ”Seitsemän vuotta.” Pojan ihmettelyyn, miksi se kestää niin kauan, hän vastasi: ”Miekkailun tekniikan lisäksi soturin on kehitettävä myös henkisiä taitojaan. Se tapahtuu kukka-asettelun ja teeseremonian salojen opiskelulla, mikä vaatii paljon aikaa.” Poika totesi huolissaan hänen isänsä olevan erittäin sairas ja haluavansa näyttää isälleen ennen tämän kuolemaa, että hänestä tulee jotain merkittävää. ”Jos lupaan opiskella kaksi kertaa enemmän kuin muut ja harjoittelen yötä päivää, niin kuinka kauan siihen sitten menee?” Munkki mietti hetken ja vastasi: ”Siinä tapauksessa yksitoista vuotta.”
*****
- Päämäärät voivat toimia meitä vastaan. Melkein jokaisessa päätöksessämme on mukana tavoite: vaatimus tai halu tulla joksikin. Teemme asioita yllättävän harvoin pyyteettömästi pelkästä tekemisen ilosta, vaikka sen pitäisi olla ehdottomasti suurin syy siihen, miksi teemme yhtään mitään. Käymme lenkillä pysyäksemme kunnossa emmekä siksi, että pidämme lenkkeilystä. Työtä teemme vain toimeentulon takia emmekä siksi, että pidämme työnteosta. Opiskelemme, jotta pääsisimme korkeasti palkattuun virkaan, emmekä siksi, että pidämme opiskelusta tai opiskelemastamme alasta. Laajennamme yritystämme saadaksemme lisää valtaa ja rahaa emmekä siksi, että nautimme laajentumisen haasteesta. Emme ratkaise ongelmaa siksi, että sen selvittäminen on osa työtämme, vaan päästäksemme siitä eroon. Kehumme työntekijöitämme, jotta he tuottaisivat enemmän, emmekä siksi, että aidosti arvostamme heitä. Haluamme lastemme käyttäytyvän hyvin, mutta emme siksi, että hyvä käytös olisi heille hyväksi, vaan helpottaaksemme omaa elämäämme. Menemme mökille paetaksemme työelämän stressiä emmekä siksi, että pidämme mökkeilystä.
Mökkeilylle asettamamme vaatimus vähentää stressiä vie mökkeilystä ilon. Tällöin ilon tilalla on päämäärä eli stressin vähentäminen. Stressi ei kuitenkaan vähene pysyvästi väkisin tai määrätietoisesti yrittämällä, vaan löytämällä sen aiheuttaja. Emme voi myöskään nauttia päämäärän saavuttamisesta, jos emme nauti tekemisestä – matkasta päämäärään. Jos lenkille lähtiessämme päämäärämme on selviytyä siitä mahdollisimman nopeasti, menetämme varmuudella suuren osan lenkkeilynautinnosta. Emme voi nauttia juoksusta, jos samalla toivomme sen olevan jo ohi. Juokseminen vain sen tuoman hyvän olon tunteen vuoksi ei myöskään ole täysin pyyteetöntä. Pyyteettömyyttä voisi valaista lasten leikkimisellä. Onnellinen lapsi leikkii pelkästä leikkimisen ilosta eikä siksi, että leikkiminen antaisi hänelle jotain.
*****
- Lisää pesemisen perusoppia 
Olen seuraillut naisystäväni peseytymistä, kuinka hän KONEMAISESTI ilman minkäänlaista ajattelua harjaa itsensä karkealla sienellä ja käyttää suuren määrän suihkugeelillä aamuin illoin. Etenkin aamulla tähän ei todellakaan ole tarvetta. Hän käyttää myös puhdistusainetta kasvojen pesuun aamuin illoin. Ymmärrän, että naisten täytyy poistaa meikki, joka ei lähde pelkällä vedellä, mutta aamuisin ei ole meikkiä. Samoin hiustenpesun jälkeen hän käyttää suihkugeeliä. Hän laittaa myös hammastahnaa koko harjan mitalta. Hänen suunsa vaahtoaa harjatessa kuin raivotautisella . Kysyin, että mistä moinen tapa. Hän vastasi, että hän oli oppinut tekemään niin TV-mainoksista. Tämä kuvaa oivasti kuinka konemaisesti me elämme. Me opimme jonkun tavan emmekä sen jälkeen kyseenalaista sitä, vaan elämme kuin robotit konsanaan.
Olemme kokonaisvaltaisa, joten jos elämme yhdellä elämän osa-alueella konemaisesti, niin teemme myös muilla alueilla. Jos elämme kuin koneet, emme elä nykyhetkessä. Me käymme koulua, harrastamme, teemme työtämme, lomailemme, kasvatamme lapsemme ja kuolemme konemaisesti.
Yksilöllinen ajattelu ja asioiden jatkuva kyseenalaistaminen on yllättävän harvinaista. AJATTELU ON HARVINAISEMPAA KUIN LUULETKAAN. Useimmat meistä luulevat elävänsä omaa yksilöllistä elämäänsä, mutta näin ei kuitenkaan käytännössä ole. Me elämme kuin koneet sen mukaan, mitä yhteiskunta, uskonnot ja media meille tuputtavat. Tämä näkyy hyvin esim. nuorten käyttäytymisessä. Kaikilla on päällään samanlaiset muotivaatteet. He kuuntelevat samanlaista musiikkia ja tekevät laumoissa samoja asioita. Tietenkin on olemassa eri ryhmiä kuten esim. hevirokkiporukat, hiphop tai nörtit, mutta jokaisessa ryhmässä käyttäydytään sen ryhmän ’ohjesääntöjen’ mukaan. Myös aikuisilla on samanlaisia viiteryhmiä, joihin kuulumme tai haluaisimme kuulua. Monet hukkaavat koko elämänsä yrittäessään päästä johonkin viiteryhmään. Esim. USA:ssa johonkin kalliiseen country clubiin (tennis / golfklubi) kuuluminen on monille tärkeämpää kuin elämä itse. Me tartumme ideologioihin, aatteisiin, uskontoihin ja jopa toisin ihmisiin koska uskomme / toivomme, että ne tekisivät meidät onnellisesti tai poistaisivat ahdistuksemme ja pahan olon.
Kaikki ryhmittymät, aatteet ja uskonnot rajoittavat. Sanotaan, että kuulut vanhoillislestadiolaisiin, jotka eivät esim. katso TV:tä. Eikö tämä rajoittaisi elämääsi aika paljon? Tai jos kuulut vaikka uusnatseihin, niin tämän ryhmittymän jäsenyys rajoittaa sinua pitämästä toisista roduista. Sitten on erilaisia kerhoja, joihin kuuluminen on olevinaan jonkinnäköinen meriitti. Suomessa esim. Vapaamuurarit ovat yksi tällainen kerho. Määrättyihin klubeihin kuuluminen tai jetsettipiireissä pyöriminen ovat myös olevinaan merkki menestyksestämme ja siitä, kuinka hienoa elämämme on.
Näemme yllättävän paljon vaivaa antaaksemme toisillemme kuvan ’eikö minun elämäni olekin hienoa, sinä varmaan haluaisit elää minun elämääni’. Ongelma vain on, että muut tekevät aivan samoin ja siten meidän kaikkien elämästä tulee vain kilpailua toistemme kanssa siitä, kuka saa oman elämänsä näyttämään parhaalta. (Huom. näyttämään pinnallisesti parhaalta.) Juuri kun sinä saat vihdoinkin ostettua luotolla käytetyn 200-sarjan Mersun, niin joku toinen, joka kuuluu sinun kanssasi samaan viiteryhmään, ostaa uuden 300-sarjan Mersun. Harmin paikka, kun ehdit olemaan kukkona tunkiolla vain päivän pari. No mutta ei hätää. Onhan noita köyhiä sukulaisia Suomi täynnä, joille voi näyttää olevansa jotain, joten tänä kesänä kierretään Mersulla kaikki sukulaiset läpi. Hankimme jopa ’ystäviä’ (kavereita) sen mukaan, miten ne tukevat meidän omakuvaamme = harhaa jossa elämme. Kaverimme saattaa olla tosi törkeä henkilö, jonka kanssa emme normaalisti haluaisi olla missään tekemisissä, mutta koska hän on rikas tai kuuluisa, niin me annamme hänen hallita meitä. Juoksemme hänen perässään, kuin koira hihnassa.
Mikä on sinun viiteryhmäsi? Miten se auttaa sinua elämään omannäköistäsi elämää? Miten se auttaa sinua olemaan onnellinen? Miten se rajoittaa sinun elämääsi? Miten se tuhoaa elämäsi?
*****
- Opetuksiani ei voi käyttää systeeminä. Tätä konseptia on monien ihmisten vaikea todella ymmärtää. Esimerkkinä tästä: On tutkimuksia, joiden mukaan keski-ikäisen henkilön kädenpuristusvoima on hyvä osoitin ihmisen yleisestä kunnosta ja siitä voidaan aika suoraan vetää johtopäätöksiä, kuinka terveenä henkilö tulee vanhenemaan. Nyt joku saattaisi ajatella, että hommaamalla sormi- ja käsivoiman harjoituslaiteen ja vahvistamalla pelkkiä sormia tulee elämään terveenä. Mutta tämä on systeemi ja siten ei tietenkään toimi. Ja aivan samalla lailla, jos näitä opetuksia yrittää käyttää systeeminä, niiden teho tulee olemaan erittäin laimeaa. Et voi olla tässä hetkessä jotta… Et voi olla hyvä jotta… Et voi antaa anteeksi jotta… Et voi olla myötätuntoinen jotta… jne.
*****
