- Ärtymys nousee sisältämme. Ärtymys on merkki siitä, että olisi aika katsoa sisimpäämme löytääksemme ne syyt, jotka sen aiheuttavat. Toivomme kiukun katoavan itsestään, mutta se muhii ja kasvaa hiljalleen pinnan alla tullen lopulta niin isoksi osaksi psyykettämme tai organisaatiotamme, ettemme edes muista, miltä tuntuu olla siitä vapaana. Suurin osa ihmisistä elää tietämättään jonkin asteen jatkuvassa ahdistuksessa – hiljaisessa epätoivossa. He ovat niin tottuneita olotilaansa, etteivät osaa edes kuvitella mitään muuta tapaa elää. − Millaisessa olotilassa sinä elät?
Jos joku on meitä kohtaan töykeä, on täysin normaalia, että lievä ärtymyksen aalto pyyhkäisee ylitsemme. Mutta se, miten kauan ja millä voimakkuudella se velloo sisällämme, on hyvä osoitin sisäisestä rauhastamme tai sen puutteesta. Ärtymyksen tunteita ei kannata juosta karkuun, koska ne vahvistuvat siitä. Ne pitää kohdata. Kun seuraavan kerran seisoessasi pitkässä kaupan kassajonossa huomaat kiukun nousevan sisälläsi, tunnustele ja kuuntele, mistä ja miksi se tulee. On tärkeää huomata, että itse jonottamisella ei ole sen kanssa mitään tekemistä. Aidosta halusta löytää ratkaisuja pahaan oloon kumpuaa vastauksia ja itsetuntemusta. Epämiellyttävien asioiden kultaamisesta tai välttelystä itsepetoksen noidankierre vain syvenee.
*****
- Myötätunto. Kun kohdallemme tulee henkilö, joka etsii syytä räjähtää, paras tapa auttaa häntä – ja samalla itseämme – on empaattisuus ja kohteliaisuus. Vastaa hänen hyökkäyksiinsä hyvyydellä. Se tehoaa samalla lailla kuin se mitä lapsemme tekevät kanssamme, kun olemme heille jostain vihaisia. Kun otamme heidät puhutteluun, he sanovat viattomin silmin: ”Sinä olet maailman paras äiti tai isä”, ja kurittaminen loppuu siihen.
Emme voi koskaan tietää varmuudella, miksi joku on äkäinen. Ainoa varma asia on se, että äkäisyys on aina merkki henkisestä pahoinvoinnista. Syitä pahaan oloon on yhtä monta kuin on ihmistä: ehkä rahahuolet painavat, ehkä perheessä on sairautta tai huolia lasten takia. Meillä on mahdollisuus joko lisätä ihmisten ahdistusta ärähtämällä takaisin tai vähentää sitä tukemalla heitä ja olemalla myötätuntoisia. Takaisin ärähtäminen tarkoittaa, että meillä on aivan yhtä paha olo kuin toisella. Ollaksemme myötätuntoisia meidän ei tarvitse sanoa tai tehdä mitään, vaan koiran tavoin ymmärtää, antaa anteeksi ja olla ystävä kaikesta huolimatta.
*****
- Itsepetos jokapäiväisessä elämässä. Itsepetos on kuin sumuverho, joka pehmentää totuuden ääriviivoja. Olemme kehittäneet tämän verhon, jotta pystyisimme elämään itsemme kanssa. Tavallaan se on hyvä asia. Näin totuus pääsee nousemaan esiin vähitellen, joten meillä on aikaa tottua siihen. Olisi ehkä liian kova shokki, jos isot ja vaikeat asiat tai muutos tulisivat eteemme yhtäkkiä.
Petämme itseämme kaikkialla elämässämme: laihduttamisessa, kunto-ohjelmassa, parisuhteissa, perhe- ja työelämässä. Aloitamme innolla dieetin tai kuntoilun, mutta miten helposti se pullapala unohtuu laskiessamme päivän aikana syömiämme kaloreita. Uskottelemme itsellemme, että liikakilot ja epäterveelliset ruokailutavat eivät ehdi vaikuttaa terveyteemme – lääketiede tulee keksimään jonkin ihmepillerin juuri ennen kuin sairastumme. Uskottelemme itsellemme, ettei juomisemme ole ongelma – olemmehan vain kulturelleja viinien harrastajia. Luulottelemme itsellemme, että lapsillamme on kaikki hyvin – emme halua nähdä, että he ovat ahdistuneita, käyttävät alkoholia tai huumeita tai että heillä on kouluvaikeuksia. Ajattelemme, että kummilapsi Boliviassa riittää hyväksi teoksemme maailman hyväksi. Kuvittelemme, että uusi vauva tai kotieläin voisi pelastaa huonon parisuhteemme. Eräs tuttavani kertoi polttaneensa itseltään salaa tupakkaa. Minä petin itseäni oluen kanssa. Kun ostin vain pullon pari päivässä, ei tuntunut siltä, että juomisesta voisi kehittyä ongelma. Jos olisin ostanut korillisen kerrallaan, se olisi ollut merkki minulle, että olen alkoholisoitumassa. Tällainen itsensä pettäminen on tie riippuvuuden vankilaan. Jotkut tekevät sen oluella tai viinillä, toiset huumeilla tai lääkkeillä – yksi paukku tai pilleri kerrallaan.
Kaikkein ihmeellisintä on se, että itsepetoksessa olemme itse omia tukihenkilöitämme, eli vahingoitamme itseämme ehdoin tahdoin. Pääsemme tästä mielettömyydestä vain jos tiedostamme, että saatamme syyllistyä siihen. Sen jälkeen voimme tarkkailla sitä puolueettomasti. Ainoastaan neutraali asenne voi neutralisoida itsepetoksen, yksi ajatus kerrallaan. Itsepetosta on turha vastustaa tai yrittää päästä siitä väkisin eroon. Vastustaminen ja itsensä pakottaminen vain vahvistavat sitä.
*****
- Kun pommi tuhosi valtion toimistorakennuksen Oklahomassa, Paul Harvey sanoi: ”Älkää edes yrittäkö loogisesti ymmärtää syytä tähän. Miksi? Koska jos sinä ymmärtäisit noin paholaismaisen teon takana olevan ajatuksenjuoksun, niin sinun asiasi olisivat erittäin huonosti.” Eli hän tarkoitti, että vain toinen yhtä hullu voisi ymmärtää, mikä johti tekemään näin kauhean teon.
(We try our best to ‘Understand tragedies’ and the ‘Thinking’ behind such. Back when the FED building was bombed in Oklahoma, I remember Paul Harvey saying, ‘Folks, don’t try to logically understand this behavior and here’s why. Because if you Did Understand the mental thinking behind such an evil act, you would be in Very Serious Trouble!’)
Mutta itse asiassa juuri se että emme ymmärrä, miksi ihmiset tekevät näitä tekoja, on syy siihen miksi niitä tapahtuu. Todellisuudessa emme edes halua ymmärtää, koska ymmärtäminen tarkoittaisi, että joutuisimme muuttamaan asenteemme ja elämämme niin yksilöinä kuin yhteisöinä. Joutuisimme myöntämään, että nyky-yhteiskunta on erittäin sairas ja että nämä teot ovat sen oireilua. Joutuisimme myöntämään olleemme väärässä. Joutuisimme myöntämään, että päävihollisemme olikin monessa asiassa oikeassa. Joutuisimme myös heittämään roskiin kaikki pyhinä ja tärkeinä pitämämme uskomukset, aatteet, isänmaallisuuden ja uskonnot. Avain tässä on se, että kaikki osapuolet joutuisivat tekemään niin. Eli ei ole yhtä osapuolta, aatetta, uskontoa tai maata, joka olisi oikeassa ja muut väärässä, vaan kaikki ovat väärässä. Ja tässä piilee koko ongelman ydin.
Jos jokin maa tai ideologia olisi löytänyt todella hyväntavan olla ja elää, kaikki näkisivät sen ja he liittyisivät välittömästi mukaan. Mutta koska kaikki tietävät, että kukaan ei ole sitä vielä löytänyt, niin siksi kaikki pitävät sitkeästi kiinni omasta ideologiastaan. He saattavat jopa tietää, että heidän systeeminsä ei toimi, mutta silti ei anneta periksi. Kommunismi on hyvä esimerkki tästä. Kaikki kommunistiset maat tiesivät jo kymmeniä vuosia ennen kuin Neuvostoliitto hajosi, että kommunismi ei toimi ja / tai että kapitalismi toimii paremmin. Ja vielä tänäkin päivänä on maita, jotka pitävät sitkeästi kiinni kommunismin harhasta. Mutta länsimaat eivät ole yhtään sen parempia, sillä me kaikki pidämme sitkeästi kiinni omasta harhastamme. Usko tai älä, kaikesta muutoshalusta huolimatta todellinen muutos on yksi vaikeimmista asioista ihmiselle.
*****
- Elämäntaidonpolulla eteneminen edellyttää sitoutumista hyvään oloon. Sitoutumisessa piilee avain. Heti kun syvällä sielussamme teemme omasta hyvästä olostamme kaikkein tärkeimmän päämäärämme, monet vastukset kaikkoavat, ja saamme johdatusta polullamme. Voiko mitään arvokasta saavuttaa ilman vankkaa sitoutumista siihen?
*****
- Huolehtimalla huolettomaksi. Kun pidämme lapsistamme hyvää huolta tai paremminkin kun meillä on aito halu huolehtia heistä, he kasvavat itsestään kuin juurikkaat pellossa. Mutta jos yritämme välttää vanhemman vastuuta, sitten heistä vasta harmia on. Paradoksi on, että mitä parempaa huolta pidämme lapsistamme, sitä vähemmän heistä tarvitsee huolehtia ja päinvastoin. Lapsilla, kuten kaikella elävällä, on vahva sisäinen halu ja luonnollinen kyky selviytyä maailmassa itsenäisesti, jos heille vain luodaan siihen mahdollisuus.
*****
