Tyky-koulutus,Hyvinvointi,Totuus,Haaveet,Päämäärät

By Timo

- Onko siinä mitään järkeä, että ensin opiskelemme vuosia johonkin ammattiin, josta emme yleensä edes pidä. Eli tavallaan ’tuhlaamme’ nuoruutemme siihen. Kuinka monta unetonta yötä ja stressiä menemme läpi kouluaikana, ja miksi? Jotta pääsemme ’tuhlaamaan’ aikuisuutemmekin yhteiskunnan yllä pitämiseen työssä, josta emme pidä.

Uhraamme muutaman euron takia päivän, joka on parasta aikaa, yritykselle, joka heittää meidän kylmästi ulos siirtäessään tuotannon jonnekin, missä se saa enemmän voittoa. Ja koska olet päivällä töissä, niin et tietenkään voi käydä kaupassa, joten kaikkien omien asioiden juokseminen pitää hoitaa omalla ajalla töiden jälkeen. Näihin juoksuihin kuluu paljon aikaa ja siihen vielä päälle työmatkat, niin 8 tunnin työpäivät venyvät aika pitkiksi. Eli todellisuudessa 8-tuntinen päivä viekin helposti 9-11 tuntia. Siihen vielä päälle kodin siivoaminen ja kaikki muu vastaava toiminta, joka sinun on tehtävä illalla, koska päivät menevät töissä. Käytännössä tämä alkaa näyttämään siltä, että ainoastaan nukkuminen on sinun omaa aikaasi. Tai itse asiassa monet meistä menevät aikaisin nukkumaan, jotta pystyvät heräämään seuraavana päivänä töihin.

Jopa monet harrastuksesi kuten kuntoilut, hieronnat, Tyky-koulutus ja kuntoutus, terapiat, lomat jne. ovat kalenterissasi vain sen takia, että ne ovat työkuntoa ylläpitäviä toimintoja. Jos sinun ei tarvitsi työskennellä, monet näistä jutuista eivät olisi listallasi. Kai sinun työpaikkasi tarjoaa Tyky-kuntoseteleitä?

Mitä TYKY on? Työkykyä ylläpitävällä toiminnalla tarkoitetaan kaikkea toimintaa, jolla pyritään vaikuttamaan terveyteen, työ- ja toimintakykyyn, hyvinvointiin ja tuottavuuteen.

Mitä tästä kaikesta hyödytään? Hyvä työkyky lisää työn tehokkuutta ja tuottavuutta ja vähentää sairauspoissaoloista ja muista tuotannon häiriöistä yritykselle aiheutuvia kuluja. Hyvä työkyky on työhyvinvoinnin perusta. (Tyky-teksti on Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston sivulta.)

Tietenkin on hyvä, että työntekijöistä pidetään huolta, mutta on hyvä huomata, että tämä on yleensä aika itsekästä työnantajan puolelta. Kaiken takana ei suinkaan ole sinun hyvinvointisi vaan tuottavuus ja yrityksen hyvinvointi, kuten jopa Euroopan työturvallisuus- ja työterveysvirastokin sanoo nettisivuillaan.

Eli mitä tästä opimme? Nykymaailma on ajan saatossa kehittynyt mielestäni täysin järjettömäksi systeemiksi, jossa suurin osa toiminnoistamme on luotu kannattamaan sitä. Todellisuudessa meillä on erittäin vähän todellista omaa aikaa ja vapautta toteuttaa itseämme. Olemme systeemin orjia. Ja mikä pahinta, suurin osa meistä myy aikansa todella halvalla. Ja kaiken kukkuraksi verot vievät oman osuuden ja joudumme yleensä itse maksamaan työmatkat ja työasumme. Siinä ei monellakaan jää mitään käteen. Ja joku vielä väittää, että tällainen elämä on hyvinvointielämää.

Mitä voimme tehdä? Hypätä oravanpyörästä pois. Tietenkään monilla ei ole siihen rahallisesti mahdollisuutta, mutta yllättävän monet voisivat pienellä suunnittelulla hypätä siitä pois muutaman vuoden päästä. Muutamia perusohjeita: Älä kuluta enemmän kuin tienaat. Säästä. Maksa velat pois. Tee suunnitelma, että esim. viisikymppisenä haluat päästä eläkkeelle tai osa-aikatyöhön. Tietenkin voimme nauttia elämästämme, kun pääsemme viralliselle eläkkeelle 65-vuotiaina, mutta se ei ole samaa kuin viisikymppisenä. Elämä on lyhyt! Karvas totuus on, että monet joutuvat sairaseläkkeelle tai ovat muuten liian raihnaisia nauttiakseen elämästään eläkkeellä niin kuin olivat haaveilleet.

Valta enemmistöllä ihmisistä suuri osa rahoista menee aivan turhaan roinaan. Koko perheelle ostetaan joka vuosi aina uusimmat kännykät ja muut ‘lelut’. Autoa vaihdetaan liian tiuhaan. Ostetaan aivan liian kallis mökki tai vene vain sen takia, että niillä voi leuhkia. Jos säästämisestä tekee koko perheen yhteisen projektin, se saattaa yhdistää perhettä. Ja jos ei mitään muuta, niin lapset oppivat tunnollisen rahan käytön.

On yllättävää, kuinka paljon rahaa suorastaan valuu sormien välistä impulssiostoihin ja kaiken maailman turhaan krääsään. Pelkkä kahvi ja viineri päivässä tekevät 500 – 1000 euroa vuodessa. Jos perheessä esim. 3 henkilöä tuhlaa yhteensä 3000 per vuosi, niin siitä kertyy 30,000 kymmenessä vuodessa. Jos sama raha olisi sijoitettu johonkin, niin 10 vuodessa siitä voisi hyvinkin kasvaa 10 tonnia lisää. Eläkkeellä oleva pariskunta elää pitkään 40,000 eurolla, jos talo- automaksut on hoidettu loppuun ja muutkin kulut ovat pienet.

Monet yrittäjät sitkeilevät yrityksensä johdossa kuolemaan asti. He luulevat, että yritys ei tule toimeen ilman heitä. Usein on kylläkin niin, että yritys toimisi paljon paremmin, jos vanhoihin kaavoihin kalkkeutunut johto älyäisi antaa uusien nuorien polvien vetää sitä vuorostaan. Yrittäjillä jos kellään olisi oiva mahdollisuus ottaa vähän rennommin esim. myymällä osuuden firmasta lapsilleen tai jollekin hyvälle työntekijälle ja työskentelemällä itse osa-aikaisesti tai konsulttina.Tietenkin kaikkein paras juttu olisi jos löytäisit työn, josta pidät todella aidosti. Sitä voi tehdä vaikka ilmaiseksi elämän loppuun.

Kuten olen jo monesti sanonut, ostamme tavaraa, jotta se tekisi meidät onnellisiksi ja jotta pääsisimme leuhkimaan ja näyttämään tutuille, naapureille ja sukulaisille, että olemme menestyneitä. Tarkkailepa rehellisesti omaa ostoskäytöstäsi, niin saatat huomata, että näin teet myös sinä.

*****

STOP! Näin se vain toimii. Olemme luoneet (järjettömän) yhteiskunnallisen systeemin, jota on ylläpidettävä hinnalla millä hyvänsä. Emme voi olla terveitä, koska silloin sairaalat, lääkärit ja lääkefirmat menisivät nurin. Sotia ei voi lopettaa, koska miljoonat ihmiset joutuisivat työttömiksi. Kaikissa maissa puolustusmenot ovat erittäin suuri osa valtion budjettia. Liikenneonnettomuudet työllistävät miljoonia ihmisiä. Jopa rauhanaktivistit, hyväntekeväisyysjärjestöt ja muut vastaavat organisaatiot ovat kasvaneet niin suuriksi, että ne eivät edes enää halua ongelmien (joita yrittävät korjata) häviävän, koska se merkitsisi organisaation loppua. Alunperin niiden päämotivaatio on saattanut olla esim. rauha, mutta nyt se on organisaation hengissä selviäminen.

Moniin, jopa isoihin ihmiskuntaa uhkaavin ongelmiin ja vaaroihin olisi olemassa aika yksinkertaisia ratkaisuja, jos niiden korjaamiseen olisi tarpeeksi tahtoa ja yhteishenkeä. Mutta kun ei ole, koska jokainen ihminen, kylä, kaupunki maa ja maanosa valvovat vain omia etujaan. YK:n, jonka tarkoitus oli toimia koko maapallon yhteisensä edunvalvojana, on täysin turha korruptoitunut laitos.

Voi hyvinkin olla, että olemme jo menneet liian pitkälle ahneuden / itsekkyyden polulla, jota kelkkaa voisi enää kääntää. Eli jos korjaamme yhden asian, niin liian moni muu asia menisi sekaisin. Emme enää millään keinolla tule saamaan kasaan niin paljon yhteishenkeä, että nämä asiat voitaisiin korjata. Voi olla, että kun vihdoinkin huomaamme, että taivas voi todella pudota, alamme epätoivoisesti korjaamaan asioita, mutta silloin se tulee luultavasti olemaan liian myöhäistä.

*****

- Mitä enenemän näitä asioita mietin, ja minä mietin niitä 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa vuodesta toiseen, huomaan, kuinka vähän loppujen lopuksi tiedän mistään yhtään mitään. Tieto lisää tiedettävän määrää. Kaikkein vaarallisinta oppimisen polulla on luulla, että tietää jotain. Silloin kaikki oppimien pysähtyy sen asian suhteen siihen. Tässä juuri on eri systeemien, tiedekuntien ja uskontojen ongelma, ne pitävät yleensä aina epätoivoisesti kiinni vanhasta tiedosta ja traditiosta viimeiseen asti.

Kaikki asiat, joista kirjoitan ja puhun, ovat vain väliaikaisia tiedonsiruja eivätkä suinkaan mikään lopullinen totuus. Ne saattavat olla askel oikeaan suuntaan, kuten esim. positiivisuus tai kiitollisuus ovat, mutta kumpikaan näistä ei itsessään ole sataprosenttinen vastaus kaikkiin asioihin.

Uskon vakaasti, että löytääksemme lopullisen totuuden (jos se on edes löydettävissä), se löytyy syvällisesti miettimällä ja elämällä perusarvoja, olemalla harmoniassa elämän kanssa sekä elämällä nykyhetkeä. Kun katsoo todella neutraalisti elämää yleensä sekä eläin- ja kasvikuntaa, niin kaikki luonnolliset toiminnot niissä perustuvat yllä mainitsemiini asioihin. Mikään ei perustu aatteisiin tai uskontoihin. Kaikki on kiertoa ja yhteydessä toisiinsa. Eläimet eivät tee työtä (paitsi ihmisen alaisuudessa.) Kaikki tukevat toisiaan jopa kuolemassa. Jos esim. sopuleja syntyy liikaa, niin samoin syntyy myös haukkoja ja kettuja, jotka pitävät sopulikannan kurissa. Jos sopulit pääsisivät lisääntymään ilman kontrollia, niin loppujen lopuksi se olisi jopa niille itselleen turmioksi – kuten on myös ihmisten kanssa. Olemme lääketieteen ja tehoviljelyn avulla onnistuneet ylikansoittamaan tämän pallon. Jonkinlainen harvennus on taatusti edessä.

Eli pointtini on: älä ota mitään tietoa täydellisenä totuutena. Kyseenalaista kaikki tieto, niin koulussa, työssä, uskonnoissa, aatteissa kuin tavallisessa arjessakin. Yksi eläin- ja kasvikunnan perusarvoista on vapaus. Vain olemalla vapaita tiedon vankilasta voimme olla vapaita myös muilla elämän tasoilla.

****

- Sanon usein, että ehkä ei kannata haaveilla ja asettaa itselleen päämääriä. Tämä saattaa äkkiseltään tuntua huonolta neuvolta. Eräässä tutkimuksessa aloittaessaan yliopiston oppilaita kysyttiin, ovatko he asettaneen itselleen päämääriä. Vain 20 % oli näin tehnyt. 20 vuoden päästä kaikkien testissä mukana olleiden oppilaiden varallisuutta verrattiin ja huomattiin, että määränpään itselleen asettaneet 20 % omisti noin 80 % kaikkien yhteenlasketusta varallisuudesta. Eli he olivat menestyneet paljon paremmin kuin ne, jotka eivät olleet asettaneet itselleen päämäärää.

Päämäärissä on vain se vika, että ne sokeuttavat, luovat tunnelivision. Saatamme rämpiä päämäärämme suuntaan koko elämämme vain siksi, että emme älyä kyseenalaistaa sen järkevyyttä. Onko se jotain, mitä me vielä tänäkin päivänä haluamme. Itse asiassa suurin osa haaveistamme ja päämääristämme perustuvat siihen mitä niiden syntyhetkellä halusimme, eli aika usein siihen mitä me nuorena halusimme. Lähes kaikki nuoret haluavat olla lääkäreitä, tähtiä tai muita vastaavia ’ihanne’ammatteja. Mutta nämä ammatit eivät ehkä ole se, mitä me todella haluamme. Toinen ongelma on, että monet asettavat itselleen lähes saavuttamattomia päämääriä. Tämä johtaa jatkuvaan pettymyksen ja riittämättömyyden tunteeseen… jotka ovat negatiivisia tunteita ja siten eivät pitkällä aikavälillä ole meille terveellisiä.

*****

Jätä kommentti