- Asioiden syvällinen oivaltaminen on vaikeaa. Olen viime päivinä katsellut uutisia ja eri ajankohtaisohjelmia ja jokainen katselukerta muistuttaa siitä, kuinka sekaisin maailma loppujen lopuksi on. Minun blogini tuntuu jo nyt monesta lukijasta negatiiviselta ja pessimistiseltä, mutta jos kirjoittaisin siihen kaiken sen mitä näen ja ajattelen, se olisi suorastaan kammottava 
. (Kirjotin tämän ennen Espoon ampumista.)
Oikeastaan asiamme eivät ole nykyään sen enempää sekaisin kuin mitä ne ovat olleet jo satoja vuosia. Monet gurut ovat kirjoittaneet näistä samoista asioista jo pitkään (harha, eri tahojen kuten kirkon, armeijan ja/tai yhteiskunnan valta ihmisten elämään, liikeyritysten ja valtioiden ahneus, itsekkyys ja kaikki muu nykysysteemin järjettömyys). Vaikka olen lukenut näiden vanhojen gurujen 1800-luvulla ja 1900-luvun alkupuolella kirjoittamia kirjoja, joissa he kirjoittavat näistä meistä uhkaavista vaaroista, niin omakohtaisesti olen herännyt huomaamaan vasta viime vuosina, että asiamme todella ovat sekaisin. Tämä johtuu ainoastaan siitä, että vasta nyt olen TODELLA katsonut asioita niin kuin ne ovat, enkä vain pinnallisesti eri filttereiden kautta kuten ennen tein. Kun aiemmin esimerkiksi luin, että elämme harhassa, niin sana harha ei uponnut minuun. Todellisuudessa en ymmärtänyt, mitä kirjoittaja sillä tarkoitti, vaikka luulin ymmärtäneeni sen.
Tätä pinnallisuutta, jolla useimmat meistä katsovat asioita, voisi kuvata lapsen lyömisellä. Pinnallisella tasolla selkäsauna saattaa tuntua olevan aivan ok, mutta jos todella pysähtyy empaattisesti miettimään sen vaikutusta kaikkiin osapuoliin, niin asia muuttuu paljon monitahoisemmaksi. Ei olekaan aivan helppo päättää, onko se ok vai ei.
Se, miksi en ollut aiemmin oivaltanut näitä asioita, johtuu osittain siitä, että minulla ei ollut aikaa eikä halua pohtia maapallon ja ihmiskunnan ongelmia. Firman pyörittämisessä ja muissa omissa ongelmissa oli ihan tarpeeksi miettimistä. Osaltaan se oli itsepetosta. En yksinkertaisesti halunnut nähdä totuutta niin omalla kuin yhteiskunnallisella tasolla, koska se olisi tarkoittanut sitä, että joudun tekemään muutoksia elämääni. Al Goren dokumentti ’Epämiellyttävä totuus’ on hyvä esimerkki tästä. Me olemme tienneet jo pitkään, että tuhoamme maapalloa yhä kiihtyvällä vauhdilla, mutta emme halua nähdä sitä, koska emme halua muuttaa tapojamme.
Viime kesänä Sysmässä mökillä saunaa (lähes päivittäin) lämmittäessä kävi monesti mielessä, kuinka paljon tuhoan maapalloa joka saunomiskerralla. Ja mitä tekisin, jos tulisi suositus, että puulämmitteistä saunaa ei pidä lämmittää kuin kerran viikossa. Aasiassa (missä tätä kirjoitan) peltojen kulotus ja roskien poltto on aivan jokapäiväistä elämää, ja monet länsimaalaiset moittivat aasialaisia tästä, mutta he eivät huomaa, että saattavat esim. saunan lämmityksellä ja polttamalla itse roskia keväisin ja syksyisin aiheuttaa aivan yhtä paljon päästöjä kuin keskiarvo-aasialainen. Ja ei se sähkösaunakaan ilman päästöjä lämpene.
Toinen esimerkki. Monet meistä eivät yksinkertaisesti halua nähdä, kuinka lapsemme lihovat, käyttävät alkoholia, polttavat tupakkaa ja voivat huonosti. Yllätymme kun lapsi sairastuu johonkin lihavuudesta johtuvaan sairauteen. Kyse ei ole siitä, että emme muka huomanneet lihomista, vaan olimme niin vahvasti itsepetoksen kynsissä, että se esti meitä näkemästä totuutta ja omaa osuuttamme lapsiemme pahoinvoinnissa.
Totuuden näkeminen vaatii paljon rohkeutta ja energiaa. Työn, harrastusten, kodin- ja lastenhoidon jälkeen ei monilla yksinkertaisesti enää ole energiaa miettiä näitä ihmistä isompia asioita. Aivan arkisten ja pientenkin asioiden todellinen ymmärtäminen vaatii syvällistä miettimistä. Mutta valtaosa meistä elää pinnallisesti erittäin pinnallista elämää. Me emme ymmärrä, että lähes kaikella mitä teemme ja sanomme, on arvaamattoman syvällinen vaikutus. Etenkin perheen kesken sekä töissä pienetkin ilkeydet ja epäkohteliaisuudet jättävät jälkensä. Ne jäävät hiertämään välejämme kuin hiekanmurunen kengässä.
Meillä on tapana väittää vastaan sekunti sen jälkeen, kun kuulemme jonkin väitteen, josta emme ole samaa mieltä. Seuraavan kerran kun joku sanoo tai kirjoittaa jostain asiasta eri tavalla kuin mitä sinä siitä ajattelet, niin ennen kuin tuomitset hänen mielipiteensä, pysähdy hetkeksi miettimään, että ehkä se toinen henkilö ei välttämättä ole yhtään sen viisaampi kuin sinä, mutta hän on kuitenkin pysähtynyt pohtimaan asioita pitempään ja objektiivisesti.
*****
- Mitä vapaus on? Sinulla saattaa olla sille monia määritteitä, mutta tarkoittavatko ne todellista vapautta, vai tarkoittavatko ne sellaista vapautta, jota meille sen on opetettu olevan? Onko vapaus sidottu meidän geeneihimme ja voimmeko edes olla vapaita? Tai ehkä vapauden puute on meille monella eri tasolla hyväksi? Nykyisen yhteiskuntamme toimivuus perustuu suurelta osin juuri siihen, että emme ole vapaita, vaan olemme kaikki samojen sääntöjen ja rajoitusten vankeja. Menemme nöyrästi kouluun, armeijaan ja töihin, jopa sotaan. Jos alkaisimme kapinoida nykyistä systeemiä vastaan, se johtaisi kaaokseen, ja sitä me emme yhteiskuntana tietenkään halua, joten tavallaan on hyväksi, että emme ole vapaita.
Tällainen ei vapaa-yhteiskunta ei tietenkään ole se kaikkein paras tapa olla ja elää, mutta todellista vapautta ei voi laittaa tämän meidän nykyisen systeemin päälle, vaan sen on oltava mukana jo alussa – syntymähetkellä. Se on vähän kuin leipäresepti. Jos leivästä unohtuu suola, niin sitä on turha edes yrittää laittaa siihen siinä vaiheessa, kun leipä on menossa uunin. Eli vanhan systeemin vapauttaminen on paljon vaikeampaa kuin jos vapaus olisi leivottu siihen jo sen syntymähetkellä. USA on tästä hyvä esimerkki. Kuten varmaan tiedät, yksilönvapaus on yksi USA:n perustuslain tärkeimmistä pykälistä, ja se nousee esiin jatkuvasti vielä 250 vuotta sen kirjoittamisen jälkeen. Eli USA:ssa yksilön vapaus leivottiin perustuslakiin sen syntymähetkellä, ja siksi se on vielä tänäänkin yksi USA:n johtavista aatteista.
Ja kun vihdoinkin alamme näkemään asioita vapauden kautta, jopa Suomi alkaa näyttää ’vankileiriltä’, saati sitten useimmat muut maat, joissa eletään vielä syvemmässä ’vankeudessa’. Edellinen väite saattaa kuulostaa jyrkältä, mutta jos vaikka Afganistanin talibaani nainen katsoo omaa elämäänsä, niin se näyttää hänelle aivan normaalilta. Hän saattaa jopa ajatella, että on vapaa, mutta meistä katsottuna hän elää uskonnon ja vanhoillisen yhteiskunnan ’vankina’. Ja näin on myös Suomen kanssa. Jos Suomen yhteiskuntamallia katsoo todellisen vapauden kautta, niin Suomi ei ole vapaa maa. Samoin on myös kaikkien uskontojen kanssa; vapaalle henkilölle ne näyttävät pelkältä taikauskolta ja kirkon kontrollilta.
Muistan nuoruudestani kuvan, jossa John Lennon ja Yoko Ono seisovat alasti. Kun tämä (kohu)kuva julkaistiin ympäri maailmaa, me kaikki näimme sen eri tavalla. Jokainen kulttuuri, kiihkouskonnolliset, hipit ja seksuaalisesti avoimet ihmiset omallaan. Eli kuva oli mitä oli, mutta sen tulkitsija vaihtui ja sen mukana vaihtui myös kuvan tulkinta ja tunteet, joita se kussakin henkilössä herätti.
Ainostaan henkilö, joka on täysin vapaa uskonnosta, traditiosta, politiikasta, arvostelusta ja kaikesta muusta meille yhteiskunnan kautta opetetusta, voi nähdä tämän kuvan sellaisena kuin se todellisuudessa on – eli vapauden filtterin läpi. Se, onko tällaisia oikeasti täysin vapaita ihmisiä edes olemassa, on hyvin kyseenalaista. Se ei kuitenkaan tarkoita, etteikö meidän kannattaisi pyrkiä olemaan vapaita.
Joku saattaa kysyä, tarkoittaako yllä oleva valokuvaesimerkki sitten sitä, että kaikkien pitäisi sallia vapaasti kuvata itseään ja toisia alasti? Ei tarkoita. Jos sen rajaisi jompaankumpaan vaihtoehtoon, niin se ei olisi vapautta. Vapautta ei voi määrittää eikä rajata mihinkään.
Loppujen lopuksi kaikki höpinä vapaasta ja tasa-arvoisesta yhteiskunnasta on vain pelkkää höpinää. Vapaus ei tule toteutumaan luultavasti koskaan; ainakaan minkäänlaisia merkkejä sen toteutumisesta ei ole havaittavissa millään ilmansuunnalla. Ja voi jopa olla niin, että geenimme yksinkertaisesti estävät meitä olemasta vapaita. Samoin kuin kasvit ja eläimet elävät melko rajattujen määritteiden sisällä, niin ehkä näin on myös ihmisten laita.
Mutta yksilöllä on mahdollisuus hypätä oravanpyörästä vapauteen, jos niin haluaa. Se, löytääkö kukaan täydellistä vapautta, on kyseenalaista, mutta vähäinenkin vapaus on parempi kuin ei mitään. Vapaus vaatii uskallusta ja äärettömästi työtä. Se on yksi vaikeimmista asioista saavuttaa. Joku voisi sanoa, että jos se kerran on noin vaikeaa, niin miksi edes yrittää? Kirjakaupat ovat täynnä ’Seitsemän helppoa askelta onneen ja vapauteen’ -kirjoja. Jos kova työ ei kiinnosta, niin osta tällainen kirja. Mutta jos haluat olla vapaa, ole valmis tekemään töitä sen eteen!
Miten voi olla vapaa? Kun poistaa omasta elämästään mahdollisimman tarkkaan kaikki ne asiat, jotka eivät ole vapautta, niin jäljelle jää vapaus.
PS. sinulla on myös vapaus menestyä materiaalisesti elämässä…. tsekkaa www.emotionalwealth.com wealth sivu ja www.timoyla.com sivut.
Avainsanat: Elämä, Vapaus, Ymmärtäminen
