Oheinen Talouselämän artikkeli tuo omalla tavallaan hyvin esille sen harhan ja suoran huijauksen ja aivopesun, joihin myös Suomessa syyllistytään. Meidät on aivopesty luulemaan, että Suomessa kaikki on niin hyvin ja vain muualla, kuten USA:ssa ja Kiinassa, valtio hallitsee kansaa.
Oli tämä toimittaja sitten oikeassa (kaikissa) väitöksissään, niin se ei mielestäni tässä ole edes tärkeää vaan se, että me suomalaiset vihdoinkin heräisimme tästä ’Suomeen syntyminen on lottovoitto’ harhasta. Suomi on hyvä maa, mutta parantamisen varaa on täällä vaikka kuinka, mutta niin kauan kun me uskomme valtiovallan soopan, että kaikki on niin perin mainiosti emme vaadi parempaa terveydenhuoltoa, koululaitosta jne. Jos kaikki on hyvin, mitä sitä sitten korjaamaan? Ei muuta kun barrikadeille vaan koko kansa…
Tarkoitukseni ei ole lannistaa tai mitenkään mollata Suomea, vaan havahduttaa lukija ymmärtämään todellisuus ja totuus. Vain tietämällä ja ymmärtämällä, miten asiat todellisuudessa ovat, voimme jokainen tehdä omasta elämästämme itsemme näköisiä. Niin kauan kuin sokeasti marssimme politiikkojen, yhteiskunnan, koululaitoksen ja kirkon sääntöjen mukaan, elämme niiden luomassa harhassa ja siten niiden orjina.
Oman polun tallaaminen on nimenomaan itsensä ymmärtämistä. Ja emme voi tallata omaa ja jonkun muun polkua samaan aikaan. Koska omalla polulla kulkijat joutuvat usein valitsemaan täysin eri polun kuin mitä massat valitsevat, se on niin haastavaa. Mutta mikään ei ole pahempaa kuin harhassa eläminen. On täysin mahdotonta olla onnellinen ja elää harhassa. Harhassa voi elää vain harhaonnea.
Ehkä on aika ymmärtää, että nämä instituutiot, joihin meidät on opetettu uskomaan ja luottamaan kuin peruskallioon, pitää kyseenalaistaa. Ehkä niiden ensimmäinen ja tärkein tehtävä ei olekaan meistä kansalaisista huolehtiminen vaan itsestään? Ehkä ne ovat valmiit ilman minkäänlaisia omantunnontuskia uhraamaan meidät, ei yhteisen, vaan oman etunsa vuoksi. Ehkä vihdoinkin on tullut uusi aika, jolloin me ihmiset yksilöinä ja perheinä panemme oman etumme ennen valtion etua? Ehkä on aika herätä harhasta ja alkaa elää?
Talouselämä 30.5.08
www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1369221&s=u&wtm=te-30052008
Pelin henki
Suomi ei sitten ollutkaan paratiisi
[Pekka Seppänen 30.5.2008]
Moni luulee yhä, että Suomi on menestyvä pohjoismainen hyvinvointivaltio.
Suomessa on vahva yhteiskunnan turvaverkko. Suomen terveydenhuolto on laadukasta ja tehokasta. Suomen koululaitos tuottaa esimerkillisiä oppimistuloksia.
Ei pidä paikkaansa. Jokainen väite osoittautuu lähemmässä tarkastelussa ontoksi luuloksi.
Tuoreet tilastot nimittäin kertovat, että Suomessa on Pohjolan kitsaimmat sosiaaliedut. Sosiaalimenot asukasta kohti ovat Suomessa jopa pienemmät kuin EU 15 -maissa keskimäärin.
Suomi ei sosiaaliturvan suhteen kuulu Pohjoismaihin, vaan samaan joukkoon esimerkiksi Britannian ja Italian kanssa.
Huhtikuussa Stakes tiedotti, että Suomen terveydenhuoltomenot ovat toista miljardia suuremmat kuin tähän asti on luultu, jos lasketaan niin kuin muualla lasketaan.
Suomen terveydenhuoltojärjestelmää ei siis enää voi esitellä ihannetapauksena, jossa vähillä sairaanhoitomenoilla on saatu aikaan esimerkillisen terve kansa. Päinvastoin. Kohtuullisen suurilla menoilla kohtuullisen sairas kansa.
Suomen Pisa-menestys on pelkkää bluffia.
Mutta onhan meillä Pisa. Tuo OECD-maiden koululaisten osaamista vertaileva tutkimus, joka kerta kerran jälkeen todistaa Suomen koululaiset maailman etevimmiksi.
Pisa-tutkimuksista ei kuitenkaan kannattaisi meuhkata ellei ensin ota selvää, mitä tutkimuksissa on mitattu.
Tehtävät ovat nimittäin jokseenkin helppoja.
Esimerkiksi matematiikassa 15-vuotiailta ei vaadita Pisa-tutkimuksissa edes murtoluvuilla laskemista tai yksinkertaisten yhtälöiden ratkaisemista. Pisa-matematiikan tehtävät mittaavat lähinnä luetun ymmärtämistä ja normaaliarjen tilanteissa selviytymistä. Hyviä taitoja, mutta kumpikaan niistä ei ole kouluaine.
Pisa-tulokset ovat nimensä mukaisesti pahasti vinossa.
Suomi menestyy Pisa-vertailussa siksi, että huonoimmat oppilaat ovat Suomessa parempia kuin muissa maissa. Suomen hyvät oppilaat eivät sen sijaan erotu muiden maiden hyvistä oppilaista.
Pisa-menestys kertoo oikeastaan vain sen, että Suomen kouluissa ei ole niin paljon lukutaidottomia kuin muiden maiden kouluissa.
Suurin osa Pisa-tehtävistä on pidetty salassa, mikä lienee opetusministeriön etujen mukaista. Pisa on pyhä. Se taikoo rahaa sadoille virkamiehille ja momenteille.
Suomi on kuin entisaikojen Neuvostoliitto, jossa tilastot osoittivat kaiken olevan paremmin kuin muualla.
No onhan Suomessa sentään puhdas ilma ja puhtaat vesistöt. Paitsi että meret on sittemmin todistettu itse saastutetuiksi.
Entä maine maailman rehellisimpänä kansana? Sallikaa edes naurahtaa. Viime viikkojen uutiset antavat täysin päinvastaisen kuvan.
On vaikea sanoa, kumpien kiemurtelut ovat huvittavampia, vaalirahoitustaan selittelevien poliitikkojen vai doping-väitteitä kommentoivan hiihtoväen.
Vertailua vaikeuttaa se, että joskus on kyse samoista selittelijöistä.
Suomalaisyritykset saavat tuomioita kilpailusääntöjen rikkomisesta vielä useammin kuin suomalaiset kilpahiihtäjät. Yrityksiä ei silti julisteta elinikäiseen kilpailukieltoon. Pikkusakoilla selviää tekemään uusia kolttosia.
Jokainen puukauppoja tehnyt on varmaan hämmästellyt, miksi ostotarjous tulee vain yhdeltä metsäyhtiöltä.
Rakennustyömailla taas kierretään kaikkia niitä sääntöjä, joiden olemassaolosta tiedetään.
Johtuisivatko kaikki ikävät paljastukset sittenkin vain sensaatiohakuisen median pahansuopuudesta ja toimittajien lipposmaisesta kaunasta?
Toimittajilla kun ei itselläänkään ole aina puhtaita jauhoja peukaloissaan.
Toimittajia ja kustantajia sitovissa Journalistin ohjeissa sanotaan, että journalistin ei pidä käsitellä aiheita, joihin liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus. Eikä journalistin pidä vaatia tai vastaanottaa etuja, jotka voivat vaarantaa riippumattomuuden tai ammattietiikan.
Lieneekö toimittajaa, joka olisi aina täydellisesti noudattanut tätä pykälää? Aika moneen aiheeseen liittyy henkilökohtaisen hyötymisen mahdollisuus – muihinkin aiheisiin kuin esimerkiksi palkansaajien verotukseen.
Taloudellisesti hyvin menestyvät laatulehdet – kuten Talouselämä – ovat laatineet ohjesääntöjä, joiden mukaan toimitus maksaa itse kaikki matkansa.
Tällaisissa säännöissä on usein tekopyhä sävy. Ikään kuin kaikki muu kiva mitä toimittajille yritetään tarjota ei vaarantaisi heidän riippumattomuuttaan ja ammattietiikkaansa. Ikään kuin toimituksen maksamalla matkalla saatu ylitsevuotavainen kestitys ei voisi vaikuttaa toimittajien kirjoituksiin.
Ihan niin kuin vaalirahoituksellakaan ei ole mitään vaikutusta ministerien, kansanedustajien ja kunnanvaltuutettujen päätöksiin.
Eivät kai yritysjohtajat ihan niin tyhmiä voi olla, että he syytäisivät rahaa sinne tänne ilman että sillä olisi mitään vaikutusta mihinkään.
Poliitikkojen ja median paapominen on vain pieni osa yritysten niin sanottua suhdetoimintaa. Asiakkaiden ja muiden sidosryhmien iloksi järjestetään mitä ihmeellisimpiä reissuja mukavien harrastusten merkeissä. Usein ne kuulostavat lahjonnalta, näyttävät lahjonnalta ja haisevat lahjonnalta.
Kestitsemisen päämotiivi saattaa silti olla kutsun esittäjän oma hauskanpito työnantajan rahoilla.
Sidosryhmät ovat retkillä mukana vain panttivankeina, silmänlumeena, siksi että kutsuja itse pääsisi ilmaiseksi golfaamaan.
Kolumnin kirjoittaja ei ole tukenut yhtään ehdokasta sitten 1970-luvun kouluneuvostovaalien.
