Posts Tagged ‘mielenterveys ja lihavuus’

Ylipainoisten lasten vanhemmat edesvastuuseen!

huhtikuu 3, 2008

Ohessa linkki adressiin lasten lihomisesta, jonka laitoin juuri nettiin. Lähetän adressin aikanaan presidentti Haloselle.

Olen kauhulla katsellut ympärilleni, kuinka lapset pulskistuvat vuosi vuodelta yhä enemmän. Minulla itsellänikin on ollut aika ajoin reilu 5 kg liikaa painoa vatsan ympärillä, ja vaikka se on itse asiassa aika vähän ylipainoa, niin sekin vähä on häirinnyt elämääni yllättävän paljon. Saati sitten miten on nuoren lapsen kanssa, joka on jo niin lihava, että tuskin saa omia kenkiään kiinni. Eikö tämä lapsen elämä ole tavallaan pilalla? Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämän?

Toivottavasti asia havahduttaa sinua sen verran, että käyt allekirjoittamassa adressin ja lähetät sen eteenpäin tutuillesi.

Allekirjoitus ei vaadi rekisteröitymistä ja vie vain hetken. Voit allekirjoittaa myös niin, että nimesi ei näy netissä.

www.adressit.com/lasten_ylipaino

Adressi lasten ylipaino-ongelman korjaamiseksi

Arvoisa tasavallan presidentti Tarja Halonen

Jos vanhemmat antavat alkoholia tai huumeita lapselleen, he joutuvat syytteeseen lapsen vahingoittamisesta. Miksi? Koska alkoholi ja huumeet aiheuttavat – ei välttämättä heti mutta tulevaisuudessa – haitallisia asioita lapselle: riippuvuutta, fyysisiä sekä mielenterveysongelmia ja jopa kuolemaan johtavia sairauksia.

Samoin jos lapsella on esimerkiksi anoreksia, bulimia, masennus tai muu vastaava sairaus, niin yleensä kouluneuvola puuttuu asiaan. Asioihin puututaan myös, jos lasta pahoinpidellään fyysisesti tai henkisesti tai hänet jätetään heitteille. Eli on monia syitä, joiden takia koulu, neuvola ja viranomaiset voivat lain mukaan puuttua lapsen hyvinvointia koskeviin asioihin.

Jos kouluneuvolassa huomataan, että lapsi on selvästi aliravittu, siihen myös puututaan välittömästi. Ja jos selviää, että aliravitsemus on lapsen vanhempien aiheuttama, asiaan saattavat puuttua myös muut viranomaiset.

Mitä eroa on aliravitsemisella ja yliravitsemisella? Erittäin vähän! Molemmat aiheuttavat mahdollisia pahoja terveysongelmia. Itse asiassa yliravitseminen on paljon pahempi asia niin henkisesti kuin fyysisesti kuin aliravitseminen.

Miksi kouluneuvolat eivät puutu lasten yliravitsemiseen? Eikö roskaruoan, pullan ja sokerin syönti ole aivan yhtä haitallista kuin huumeiden ja alkoholin käyttö, etenkin pitkällä aikavälillä? Sokeri aiheuttaa riippuvuutta ja ylipainoa, mikä puolestaan aiheuttaa vakavia terveysongelmia kuten diabetesta ja sydän- ja verisuonisairauksia ja sitä kautta jopa ennenaikaisia kuolemia. Sokeri aiheuttaa lapsilla myös ylivilkkautta, keskittymis- ja nukkumisongelmia ja siten vaikuttaa suoraan heidän koulutulokseensa. Monien lihavien nuorten on vaikeampi solmia parisuhdekontakteja ja heillä on myös usein itsetunto-ongelmia. Tämä johtaa usein masennukseen ja muihin vastaaviin mielenterveysongelmiin.

Tutkimusten mukaan hoikat etenevät työpaikoillakin nopeammin kuin pullukat. Monet ylipainoiset ihmiset saattavat vihata itseään. Ja jos he eivät aivan vihaa, niin eivät taatusti ainakaan pidä itsestään. Sokeri ja valkoinen jauho ovat myrkkyä suurina määrinä nautittuina, aivan kuten alkoholi ja huumeet. Sokerin ja roskaruoan syönnin ja siitä johtuvat ylipainon kielteiset vaikutukset saattavat olla aivan yhtä pahat kuin alkoholin tai huumeiden.

Se, että aikuinen syö itsensä hengiltä, on hänen oma asiansa. Mutta se, että kukaan ei sano mitään, kun vanhemmat tunkevat kilotolkulla täysin syömäkelvotonta ravintoa, pullaa, limonadia ja makeisia lastensa suuhun, on ehdottomasti väärin lasta kohtaan. Nuori lapsi ei tietenkään osaa itse tehdä asialle mitään, joten ehkä neuvolat ja lääkärit voisivat olla se instanssi, joka nostaa kissan pöydälle, kun havaitaan lihomisen ensioireet. Jos lihominen jatkuu pitkään, yhteiskunta voisi harkita jopa kovempia keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse lapsen aliravitsemisesta. Ehkä kaikkein tärkeintä olisi alkaa puhua tästä asiasta julkisesti sen oikealla nimellä ilman hyssyttelyä. Ymmärrän hyvin, että lapsen ruokailu on tavallaan perheen sisäinen asia. Mutta jos vanhemmat tieten tahtoen tuhoavat lastensa terveyden, asialle on mielestäni pakko tehdä jotain.

Tämän adressin tarkoitus ei ole panetella lihavia, vaan kutsua asioita niiden oikeilla nimillä. On täysin mahdollista, että ylipainoinen henkilö voi myös olla terve, onnellinen ja tasapainoinen. Eikä hoikkuus takaa terveyttä tai onnellista elämää. Mutta minun ei varmaankaan tarvitse selitellä kirjoitustani. Eivätköhän kaikki varsin hyvin tiedä, miten tämän asian laita on. Hälyttävät tutkimukset lasten yleistyvästä diabeteksesta on kaikkien tiedossa. Ja diabetes on taatusti sellainen tauti, jota et lapsellesi toivo, saati sitten itse halua aiheuttaa sitä!

Ei tarvitse kuin katsoa karkkikauppojen ovista valuvaa nuorisomäärää 300-500 gramman karkkipusseineen ja limsapulloineen, niin tajuaa, että heistä monen kohtalona tulee olemaan koko loppuelämän kestävä ylipainon kanssa kamppailu ja sen mukana tulevat vakavat sairaudet. Sääliksi käy…

Asioihin pitää tarttua silloin, kun ne ovat vielä korjattavissa, eikä sitten kun se on liian myöhäistä. Jos reilusti ylipainoiset lapset ehtivät kasvaa murrosiän yli, niin sen jälkeen liikakilojen pudottaminen tulee olemaan todella vaikeaa.

Sokeri ja yleensäkin makean himo on kotona opittu tapa, joka johtaa ajan kanssa riippuvuuteen. Tietenkin koululla ja yhteiskunnalla on oma vastuunsa siitä, mitä lapsille syötetään, mutta loppujen lopuksi vastuu on vanhemmilla. Jos sinä vanhempana siirrät vastuun lapsesi terveydestä ja hyvinvoinnista muille, olet osa ongelmaa. Kaikkien ongelmien korjaaminen lähtee oman osuuden näkemisestä ongelmassa ja täyden vastuun ottamisesta. Vastuun kiertäminen vahvistaa ongelmaa.

Tiesitkö, että luomusioista pidetään parempaa huolta ja että niiden hoidosta on tarkemmat säännökset kuin lasten kasvatuksesta. Lainaus luomusian ruokinta- ja hoitokirjasta:

”Tärkeitä asioita sikojen kasvatuksessa: Porsaat tarvitsevat virikkeitä kuten kyhnääminen, rypeminen, tonkiminen, pureminen ja toisten sikojen läheisyys ovat niille tärkeitä asioita. Samoin liikunta, ympäristön tutkiminen ja leikkiminen edistävät niiden terveyttä.”

A-luokan sianlihassa saa olla vain 0,7 mm paksu rasvakerros. Kasvatussääntöjen mukaan on erittäin tarkkaa, mitä sioille saa syöttää. Niiden ravinto on tieteellisesti suunniteltu mahdollisimman terveelliseksi. Ravintoa, jota tyypillinen suomalainen syö, ei saa syöttää sioille.

Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni. Siat tarkastetaan kaksi kertaa päivässä, ja jos sika on kipeä, eläinlääkäri tilataan heti paikalle. Esimerkiksi hännän puremiseen, joka on stressioire, puututaan välittömästi.

Mitä tapahtuu, jos lapsi oireilee stressin tai jonkin muun asian takia? Ei mitään. Harvaa kiinnostaa nykynuorten (valtava) henkinen ahdinko, joka johtuu jatkuvasta suorittamisesta ja yleisestä pahasta olosta. Vasta sen jälkeen kun nuori on täysin ”sekaisin”, hänen henkisiin ongelmiinsa puututaan, jolloin se yleensä on liian myöhäistä.

Uskon, että valtaosa nuorten ja aikuisten paino-ongelmista (sekä päihdeongelmista) johtuu yleisestä pahasta olosta. Monet suomalaiset elävät jatkuvassa pienessä epätoivossa ahdistuneina, tuhraantuneina ja stressaantuneina. Ei hyvään oloon ylensyödä ja juoda, vaan pahaan oloon. Jos henkilö on henkisesti hyvässä tasapainossa, hän ei vahingoita tieten tahtoen itseään ylensyömisellä tai millään muullakaan tavalla.

Niin kauan kuin emme korjaa todellista pahaa olon syytä, joka jäytää taustalla, tulemme vahingoittamaan itseämme ylensyömällä ja liiallisella alkoholinkäytöllä. Ylensyöminen tai juominen ei ole ongelma, vaan oire!

Tämän adressin tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan havahduttaa ja herättää keskustelua. Keskustelusta syntyy uusia ratkaisuja. Asioiden kultaaminen, vähättely ja välttely vain vahvistavat ongelmaa. Jokaisen tahon – vanhempien, koulun, yhteiskunnan sekä ravinnon valmistajien – on itse otettava vastuu omista tekemisistään tai tekemättä jättämisistään eikä syytellä muita kansan lihomisesta.

Tämä seuraava on etenkin vanhemmille: Kuten hyvin tiedetään, monet ihmiset hakevat lähes kaikkiin aikuisiän ongelmiinsa syitä isä/äiti-suhteesta – oli siihen syytä tai ei. Jos annat lapsesi lihoa, hän tulee melko suurella varmuudella vihaamaan sinua sen takia. Hän ei ehkä edes itse tiedosta vihaansa, tai ei koskaan sano sitä ääneen, mutta niin se vain on.

Arvoisa tasavallan presidentti Tarja Halonen, me xxxx adressin allekirjoittanutta huolestunutta kansalaista olemme valmiita tekemään oman osuutemme lasten ylipaino-ongelman korjaamiseksi ja toivomme, että myös Te presidenttinä otatte tämän sydämen asiaksi ja käytätte vaikutusvaltaanne, jotta asiaan saadaan parannus. Lasten ylipaino-ongelma on vielä korjattavissa, mutta jos sitä ei korjata pian, siitä johtuvat ongelmat tulevat tuhoamaan seuraavat sukupolvet.

Kunnioittavasti
Timo Ylä-Soininmäki

Keskustelua aiheesta

Tällä adressilla en tarkoita, että kun lapsella havaitaan ylipainoa, että vanhemmat pyydetään kouluneuvolaan syytettäväksi ja parjattavaksi. Tarkoitan sitä, että yhteisin voimin yritetään löytää keinoja asian korjaamiseksi, aivan kuten tehtäisiin, jos olisi kyse jostain vakavasta sairaudesta. Parhaimmillaan tämä keskustelu voi toimia uuden terveellisemmän suunnan antajana koko perheelle, mikä on yleensä se paras tapa korjata tämäntyyliset ongelmat.

Ylipaino-ongelmaan ei tietenkään ole olemassa yhtä ratkaisua, joka sopii kaikille perheille. Ehkä kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että ongelma on meissä niin yksilöinä kuin perheinä, ja niin on myös ratkaisu. Ratkaisu löytyy rehellisen itsetutkiskelun tuloksena.

Ajatus, että ongelmat ovat jokaisen omaa syytä, saattaa olla monelle outo käsite. Tässä se tarkoittaa sitä, että perheessä, jossa on ylipainoinen lapsi, jokaisen henkilön on katsottava ongelmaa itsensä kautta. Useimmiten lihavuudesta syytetään lasta, koska hän käyttää viikkorahansa karkkeihin ja limsaan, mutta myös vanhempien pitäisi katsoa lapsensa tilannetta itsensä kautta esittämällä itselleen esimerkiksi seuraavat kysymykset:

Olenko hyvä esimerkki lapselle ravinnon suhteen? Aiheutanko ahdistusta, stressiä tai pelkoa lapsessani? Vietänkö tarpeeksi aikaa hänen kanssaan leikkien ja kuntoillen? Ovatko koko perhettä koskevat asiat kunnossa? Opetanko lapselleni kuntoilun, ulkoilun ja hyvän ravinnon tärkeyden? Olenko hyvä isä tai äiti? Ostanko lapselleni liikaa makeisia ja roskaruokaa? Annanko hänelle makeisia, koska tunnen syyllisyyttä siitä, että en ole hyvä vanhempi? Yritänkö ostaa lapseni rakkauden makeisilla? Valmistanko lapselle terveellistä ruokaa? Vaadinko häneltä liikaa? Oireileeko lapseni minun omia ongelmiani ja turhautumistani? Olenko tietoinen hänen sielunelämästään, mahdollisista vaikeuksistaan ja stressistä, jota hänellä saattaa olla? Välitänkö tarpeeksi lapseni terveydestä ja hyvinvoinnista, vai ovatko omat menoni ja harrastukseni tärkeämpiä? Olenko liian lepsu vai liian ankara kasvattaja? Annanko lapselleni tarpeeksi vapautta toteuttaa itseään? Jne.

Sisarukset voivat kysyä itseltään: Olenko hyvä sisko tai veli? Tuenko sisarustani vai vaikeutanko hänen elämäänsä? Otanko hänet huomioon? Olenko hänelle ilkeä? Miten voisin auttaa häntä? Jne.

Vasta sen jälkeen, kun jokainen perheenjäsen, myös se joka on ylipainoinen, ovat katsoneet asiaa ensin tällä tavalla, perheessä voi tapahtua todellinen pysyvä muutos.

Tekomme määrittävät meidät, eivät puheet. Kuten adressissa sanotaan: ”Tietenkin on olemassa myös lasten ravinto- ja hoito-oppaita, mutta ero on siinä, että sikojen kohdalla hoito-ohjeista pidetään tiukasti kiinni.” Se, että meillä on hyvä tarkoitus kasvattaa lapsemme terveiksi aikuisiksi, ei vielä riitä, vaan meidän on myös elettävä terveellisesti.

Tietenkin lapsilla on omia murheen aiheita, jotka saattavat aiheuttaa stressiä ja henkisiä ongelmia, mutta uskon, että ainakin osittain kodin ongelmat heijastuvat lapsen itsetuhoisena käyttäytymisenä – ylensyömisenä, juomisena, jne. Jos vanhemmat riitelevät, lapset saattavat pelätä mahdollista eroa. Jos perheessä on henkistä tai fyysistä väkivaltaa, se tietenkin heijastuu lapsen oireiluna. Yletön alkoholin käyttö ja yleinen kukaan ei välitä mistään -asenne eivät taatusti auta lasta kasvamaan terveeksi aikuiseksi.

Lapset ovat hyvä mittari osoittamaan, kuinka terve perhe on. He oireilevat kaikkein ensimmäisinä. Voimme yrittää syyttää muita tahoja lapsiemme ongelmista, mutta loppujen lopuksi vastuu lapsista on kotona. Tietenkin myös perheen ulkopuoliset asiat vaikuttavat lapsiin ja siksi jokaisen tahon, koulun, elintarviketeollisuuden ja yhteiskunnan pitäisikin katsoa näitä asioita oman toimintansa kautta.

Ensin meidän on ymmärrettävä todellinen syy ylensyömiseen. Asioita ei voi korjata vain luomalla uusia sääntöjä tai lakeja siitä, mitä saa tai ei saa syödä, vaan ohjaamalla ihmiset oivaltamaan heidän oma sekä perheensä todellinen tilanne.

Ylensyöminen ja lihavuus eivät ole ongelma vaan oire. Yleensä yritämme mekaanisesti eli laihduttamalla korjata oiretta eli lihavuutta, kun meidän pitäisi korjata syy, esimerkiksi ahdistuneisuus, joka ajaa meidät ylensyömään. Kaikki pakolla laihduttaminen johtaa yleensä jojo- ilmiöön ja kilot tulevat ajan kanssa takasin. Kun korjaamme todellisen syyn lihomisen takana, kilot karisevat lähes itsestään pois, koska paha olo eli ahdistus on pois. Kun meillä on hyvä olla, meillä ei ole enää tarvetta ylensyödä.

Kaikki korjausyritykset, jotka tehdään vanhan päälle, ovat vain hetkellinen laastarivastaus. Uuden elämäntavan luominen tarkoittaa vanhasta luopumista. Me jokainen olemme se ongelma tässä, se ei ole missään muualla. Todellinen muutos lähtee ongelman eli itsensä ymmärtämisestä. Pysyvä muutos tapahtuu ensin yksilössä, sitten perheessä ja sen jälkeen yhteisössä.

Miten ongelmat voi korjata? Ehkä aivan ensimmäiseksi meidän jokaisen pitää ottaa vastuu omasta osuudestamme ongelmassa. Seuraavaksi voisimme rehellisesti kysyä itseltämme, miksi minä ylensyön ja/tai syötän lapsiani liikaa? Aika yleinen syy on juuri ahdistuneisuus. Jos näin on, niin eikö meidän silloin pidä poistaa elämästämme kaikki ahdistusta aiheuttavat ajatukset ja asiat elämästämme. Kun ahdistus häviää, jäljelle jää hyvä olo.

Ja kaikkein tärkeintä on oivaltaa, että hyvä olo on koko ajan ollut meissä; se on vain ollut hautautunut kaiken ahdistuksen ja pahan olon alle. Eli älä etsi hyvää oloa, vaan poista elämästäsi se, mikä aiheuttaa pahaa oloa, ja jäljelle jää hyvä olo.
Vanhempien syyttäminen on ongelmallista sanoi eräs adressin allekirjoittanut

Sormella osoittelu on ongelmallista, koska lasten lihavuus ei ole aina vanhempien syy. Yleensä leimataan kaikki vanhemmat ja lisäksi itse ylipainoiset lapset, jotka ovat asiantilaan syyttömiä. Minun tuttavieni 10-vuotiaan lapsen ylipainoisuuteen ei tahtonut löytyä syytä. Vanhemmat olivat valveutuneita, etsivät apua myös psykologilta. Ruoka-asiat ja liikunta olivat kotona kunnossa (äiti kunto-ohjaaja) ja ilmeisesti perheen sisältäkään ei löytynyt sen kummempia ongelmia. Mutta tyttö söi salaa karkkia ja roskaruokaa, minkä ehti. On uskaliasta panna syy summanmutikassa vain vanhempien kontolle, jos syyt ovat monimuotoisemmat.

Mutta totta kai suurin osa nykyajan lasten lihavuudesta johtuu vanhemmista – heidän välinpitämättömyydestään, laiskuudestaan ja mukavuudenhalustaan. Ja yksi tärkeä tekijä lienee nykyajan vanhempien uusavuttomuus. Puhutaan paljon siitä, että nuoret vanhemmat eivät välttämättä osaa edes ruuanlaiton perusjuttuja, kuten että miten keitetään perunat jne. Ainahan voi tilata pizzan tai syödä purkkiruokaa tai muita eineksiä. Koululla ja yhteiskunnalla on asian kanssa myös tekemistä.

Kommenti edelliseen….

Tietenkin on olemassa poikkeuksia, mutta tämä adressi ei ole poikkeuksia varten, vaan koskee sitä 90 %:ia lihavista nuorista, jotka ylensyövät roskaruokaa ja/tai joiden vanhemmat ylensyöttävät heitä.

Ja jopa yllä olevassa esimerkissä minusta on todella outoa, että vanhemmat eivät muka tienneet, että lapsi syö roskaruokaa salaa. Jos vanhemmat todella ovat kiinnostuneita lapsistaan, niin he kyllä tietävät lähes kaiken, mitä nämä tekevät. Tämä lapsi söi jonkin sisäisen ahdistuksen tai angstin takia makeisia salaa jopa siinä määrin että lihoi, ja ennen kuin asia selvisi, sitä joutuivat tutkimaan monet eri tahot. Eli hänen tarpeensa syödä salaa oli selvästi jonkin isomman psyykkisen syyn aiheuttamaa, mikä vanhempien olisi pitänyt huomata.

Makeisten ylensyönti on aina oire, ei syy. Tämä piilossa oleva syy aiheuttaa muitakin oireita kuin vain makeisten syöntiä, mm. lihomista, apaattisuutta, keskittymisongelmia, masennusta, negatiivisuutta, elämänilon puutetta, eristäytymistä, unihäiriöitä tai koulu- ja oppimisongelmia. Valveutuneet vanhemmat huomaavat tällaiset asiat kyllä aika nopeasti, jos vain haluavat ne nähdä. Mutta oireiden näkemättä jättäminen on vanhemmille monesti helpompaa, koska silloin ei tarvitse tehdä mitään eikä etenkään katsoa rehellisesti omaa osuuttaan ongelmallisissa asioissa. On paljon helpompi elää pienessä itsepetoksen harhassa kuin katsoa omaa ja koko perheen elämää rehellisesti.

Työkiireet on eräs yleinen (teko)syy, jota monet vanhemmat käyttävät. Mutta onko töissä menestyminen ja vaurastuminen tärkeämpää kuin terveet lapset? Jos molemmat vanhemmat ovat joka päivä töissä vähintään 8 tuntia ja siihen vielä päälle harrastukset ja muut menot, jotka vievät vanhempien ajasta oman osansa, niin ei ihme, että ei ehdi tai ei ole tarmoa valvoa lasten tekemisiä.

Vanhempien on laitettava asiat tärkeysjärjestykseen. Onko mitään tärkeämpää kuin lasten terveys ja tulevaisuus. Antaessamme lasten lihoa melkein takaamme sen, että heidän tulevaisuutensa tulee olemaan haasteellinen ja sairauksien täyttämä. Se, että jopa itse ylipainoiset vanhemmat lihottavat omat lapsensa vaikka tietävät lihavuuden haitat, tavallaan todistaa, että on kyse koko perhettä koskevasta isommasta ongelmasta.

Suurin osa lihavien lasten vanhemmista ei osaa kasvattaa lapsiaan. He luulevat, että sallimalla lapsille kaikki makea ja roskaruoka ja lelut, joita nämä haluavat, on rakkauden ja huolehtimisen merkki. Toisin sanoen he ”rakastavat” lapsensa ylipainoisiksi.

Lasten ei enää nykyään tarvitse osallistua nurmikon leikkaamiseen, lumitöihin tai muihin kotitöihin. Vanhemmat tekevät kaiken heidän puolestaan, vaikka todellisuudessa selkeät rajat, vastuu ja kuri ovat juuri sitä, mitä lapset tarvitsevat. Jos panet lapsesi osallistumaan kaikkiin kotitöihin, niin hän tulee kiittämään sinua siitä tulevaisuudessa. Mutta jos annat hänen laiskistua ja kasvaa uusavuttomaksi, hän tulee syyttämään sinua tulevaisuuden ongelmistaan. Hän tulee opettamaan omat lapsensa samoin kuten sinä kasvatit hänet. Eli sinun vastuullasi ovat myös kaikki tulevat sukupolvet.

Vastuu lapsista kuuluu ensi sijassa vanhemmille mutta myös koululaitokselle, terveydenhoitolaitokselle, yhteiskunnalle sekä niille yrityksille, jotka valmistavat ja myyvät kaikkea sitä, mitä suuhumme laitamme. Tämän päivän yhteiskunnassa näyttää olevan tärkeintä se, että kunhan yhtiö tuottaa tulosta, niin kaikki on hyvin. Sillä ei ole mitään väliä, että kansa lihoo ja sairastaa huonon ravinnon takia. Uskon vakaasti, että monet epäterveelliset ruoka-aineet ja einekset voisi tehdä paljon terveellisemmiksi, jos niissä käytettäisiin hieman parempia raaka-aineita. Nyt niissä käytetään yleensä kaikkein halvimpia ja siten epäterveellisiä raaka-aineita.

Esimerkiksi vuosikausia tiedettiin, että transrasvat ovat erittäin haitallisia, mutta vasta kun niiden käyttö kiellettiin lailla, elintarviketeollisuus lopetti niiden käytön. Ja sittenkin se pisti vastaan kaikin keinoin ja yritti viivyttää lakimuutosta vain siksi, että ne ovat kaikkein halvimpia rasvoja. Samoin valmistajat pistävät aina kampoihin, kun tulee uusi lakiehdotus esimerkiksi tuoteselosteen selventämisestä. Tämä johtuu suurelta osin siitä, että he eivät halua kansan tietävän, mitä kaikkia myrkkyjä ja sotkuja heille syötetään.

Tässä erään tutkimuksen tulos: ”Tanskalainen lasten terveystutkimus osoittaa lasten lihomisen vaarat. Ylipainoisilla teini-ikäisillä lapsilla, eritoten pojilla, on suuri riski sairastua aikuisena sydän- ja verisuonitauteihin ja kuolla niihin ennenaikaisesti, kirjoittavat tanskalaiset tutkijat New England Journal of Medicine -lehdessä. Sydän- ja verisuonitautien ennalta ehkäisy on aloitettava jo lapsesta.” Näitä hälyttäviä terveystutkimuksia lihomisen vaaroista on vaikka kuinka paljon. Millainen on sinun lastesi tulevaisuus?

Suomessa lasten lihominen on vasta alullaan moniin muihin maihin verrattuna, joten ei ole vielä liian myöhäistä tehdä jotain ja olla tässä asiassa esimerkkivaltio koko maapallolle. Katso jotain 8-vuotiasta pullukkaa, joka ei saa kunnolla laitettua edes omia kenkiä jalkaan ja kerro minulle, että hänen elämänsä ei ole pilalla. Ja mikä pahinta, kuka pilasi hänen elämänsä? Hänen omat vanhempansa – joko heidän itsensä tai perheen sisäisten ongelmien, välinpitämättömyyden tai vääristyneen rakkauden takia.
Tarkennus

Ilmeisesti en kirjoittanut tarpeeksi selkeästi. Siis vanhemmat kyllä tiesivät tytön syövän salaa karkkia, mutta eivät voineet asialle mitään ja juuri siksi menivät psykologin puheille. Mutta kuten sanoin, siitä ei ollut apua. Totta kai siinä perheessä on täytynyt olla (henkisesti) jotain ongelmaa, se on selvä. Mutta ehkä syyt olivat tosiaan paljon syvemmät ja monimuotoisemmat, kun ei koulupsykologikaan pystynyt auttamaan.

Itse veikkaan sitä, että jotain tapahtui tytön ensimmäisinä elinvuosina. Hänen syntyessään molemmat vanhemmat olivat selkeästi ylipainoisia. Tytön ollessa jotain 5-vuotias vanhemmat muuttivat radikaalisti elämäntapansa terveelliseksi ja laihtuivat. Äiti vaihtoi ammattia ja kouluttautui kunto-ohjaajaksi. Ehkä vanhemmista tuli liian fanaattisia terveysintoilijoita ja lapsi reagoi siihen toimimalla päinvastoin. Perheen tyttöä en tosin ole sen koommin nähnyt ja vanhempiakin harvoin, mutta eivät he mitenkään erikoisen terveysintoilijoilta vaikuta.

Vastaus edelliseen

Totta, asiassa oli hieman epäselvyyttä. Mutta tämä vain vahvistaa teoriaani, että tässä perheessä oli jotain vialla, mihin tyttö reagoi. Karkin syöminen sekä lihominen olivat tytön oireilua. Kuten itsekin veikkaat, ehkä vanhempien terveysintoilu meni ehkä liian pitkälle tai jyrkäksi. Voi olla, että vanhemmatkaan eivät edes itse pitäneet siitä liian kovasta kurista, jonka itselleen olivat asettaneet. Mutta tyttö oli se, joka oireili kaikkein pahiten.

Eli jopa hyvää tarkoittava isä tai äiti saattaa vahingoittaa perhettään. Tästä on muitakin esimerkkejä, kuten vaikka liiallinen kuri ja järjestys. Jos kodin täytyy olla aina täysin puhdas ja järjestyksessä tai jos siellä ei saa metelöidä ja leikkiä vapaasti, se ei ole lapsille terve paikka. Samoin on myös, jos ei ole minkäänlaista kuria ja järjestystä. Lähes kaikki äärilaidan jutut, jotka viedään liian pitkälle, eivät ole kenellekään hyväksi.

Lisää keskustelua aiheesta: http://www.adressit.com/keskustelu/5517

Pidä meteliä: Kitisevä pyörä rasvataan!