Posts Tagged ‘oivallus’

Oppiminen, muutos, avoin uudelle

25.2.2008

Eräs lukijani kirjoitti oppimisesta ja opettamisesta seuraavasti: 

Olin aina kuvitellut olevani avoin uudelle. Mutta huomasin, että loppujen lopuksi niin ei ollutkaan. Luin uskomattomat määrät erilaisia henkisen kasvun kirjoja ilman, että ne olisivat merkittävästi muuttaneet elämääni. Jotkut kirjat muka ”kolahtivat” ja niiden oppeja hehkutin muutaman viikon, parhaimmillaan muutaman kuukauden. Näin jälkeenpäin ymmärrän, että ne kirjat, jotka kolahtivat, olivat kaikki sellaisia, jotka vain tukivat minun omaa näkemystäni. Niissä ei siis sinänsä ollut minulle mitään uutta, mutta ne vahvistivat ja syvensivät minun jo ennestään omaksumaani näkemystä.

Mutta miksi en siis saanut niistä apua? Ehkä siksi, että tuo omaksumani näkemys ei ollutkaan minulle ”oikea”. Ehkä siksi, että todellisuudessa en halunnutkaan oppia ja siksi luin vain sellaista kirjallisuutta, joka itse asiassa esti minua oppimasta. En yksinkertaisesti vielä ollut valmis todella tekemään jotain.

Oppia voi vain, jos mieli on täydellisen avoin. Vaikka kuinka sanoo olevansa valmis kuuntelemaan kaikenlaisia mielipiteitä avoimesti, niin erittäin usein oma asenne ja näkökanta asioista vaikuttavat alitajuisesti koko ajan taustalla. Kun lukee jostain asiasta, jota käsitellään itselle täysin uudesta näkökulmasta ja josta on jo oma ”varma” mielipide tai kun kuuntelee jonkun henkilön puhetta, niin eikö mieli koko ajan reagoikin kuulemaansa vastustaen uutta tietoa. Alitajuisesti mieli sanoo koko ajan ’ei-ei-ei’. Jopa keskeytämme puhujan vastaväitteillä, ennen kuin hän on edes päässyt lausetta loppuun. Tämä osoittaa sen, ettemme yksinkertaisesti haluakaan oppia. (Kommentin loppu.)

Todellinen pitkäaikainen muutos tapahtuu yleensä vain ja ainoastaan silloin, kun se perustuu omiin todellisiin sisäisiin arvoihin eikä siihen, mitä ego tai järki tai turhamaisuus, pelko tai huono itsetunto tms. haluaa. Tai siihen, mitä joku toinen meille yrittää opettaa. Yleensä kaikki muutos, joka tapahtuu näiden edellä mainittujen syiden takia, on yleensä pinnallista ja lyhytaikaista. Pelko on ehkä ainoa syy, joka ei perustu välttämättä meidän sisäisiin arvoihimme ja joka silti voi luoda pysyvän muutoksen. Ja näin on siksi, että meidän hengissä selviämisen vietti on niin voimakas. Eli jos lääkäri sanoo, että kuolet jos jatkat entistä rataa, niin tämä saattaa aiheuttaa tarpeeksi ison ravistuksen mielessämme, että syntyy pysyvä muutos. Mutta kuten varmaan tiedät, silti monet henkilöt jatkavat hetken päästä huonoja elintapojaan, vaikka lääkäri kuinka varoittelisi ylipainon tai kolesterolin vaaroista.
 
Todellista ymmärtämistä eli oppimista voi tapahtua vain silloin, kun mielemme on täydellisessä levossa. Tämä tarkoittaa sitä, että mieli ei pohdi asiaa, jota tuolla uudella opilla haluamme kehittää tai korjata, vaan antaa sen itse löytää aivoistamme ne synapsit, joita se tarvitsee jotta se voisi upota syvälle. Niin kauan kuin ajattelemme uutta oppia, niin silloin kaikki ajatukset menevät tietenkin mielemme läpi ja suodattuvat kaiken vanhan tiedon läpi, jolloin voimme luoda vain vanhan kopiota. Tietysti vanhan kopiokin voi olla parannus tai askel eteenpäin, mutta se ei ole uutta ja yleensä se ei ole kovinkaan pysyvää. Uusi ja todellinen oppiminen tulee aina tyhjästä mielestä tai jostain sen takaa.
Oppiminen on asioiden syvällistä ymmärtämistä – sen ymmärtämistä, miten tämä uusi oppi on suhteessa minuun ja/tai minä suhteessa siihen. Mutta kuten edellä sanoin, sitä ei voi sisäistää ajattelemalla vaan oivaltamalla jollain syvemmällä tasolla.
 

Mainokset